Koiramaailmaa on pyörittänyt jo
pitkään puhe koulutustavoista ja metodeista. Mikä on kouluttajan
tyyli? Millä metodilla saa parhaat tulokset missäkin lajissa, mikä
tapa auttaa mihinkäkin ongelmaan? Pitääkö eri tyyppisille
koirille ja roduille käyttää erilaisia koulutustapoja? Onko tarpeellista jakaa koiria haastaviin, perhekoiriin, harrastuskoiriin, ja miettiä sitten vasta sopivaa koulutustapaa?
Oikeus ja vääryys mietityttävät
myös koirakeskusteluissa. Onko olemassa ihan oikeasti oikeita ja
vääriä koulutustapoja? Mitä koiraa kouluttaessa saa tehdä, mitä
ei, ja miksi ei? Jos tarvitaan nopeita tuloksia, onko mikä vain tapa
hyväksyttävissä, jos se toimii? Ja onko toimiva tapa
automaattisesti reilu ja hyvä koulutustapa? Miten koiran oppimiseen
ja mieleen vaikuttaa valittu metodi?
Jokainen koiraharrastaja, kouluttaja,
valmentaja ja koiraa hankkiva miettii näitä. Tai sanotaan, että
toivottavasti miettii. Ja sitä kautta muodostaa itselleen kuvan
siitä, millaista yhteiselämää haluaa koiran kanssa viettää,
millaisen elämän haluaa koiraystävälleen tarjota. Ja miettii
tavoitteitaan, ja millä hinnalla niitä tahtoo saavuttaa.
Omalle koulutustavalleni ja
ajatusmaailmalleni en osaa antaa mitään yksittäistä nimeä. Olen
pohtinut näitä kysymyksiä paljonkin jo yli kymmenen vuotta, enkä
missään nimessä ole valmis ja kaikenoppinut. Kun lukee uutta tietoa, sitä
analysoi, miettii, pohtii, miten se vaikuttaa mihinkin. Toki tutkin
muitakin koulutustapoja ja mietin, mikä minusta niissä on hyvää,
mikä heikkoa, ja miksi.
Minulla on kyllä selkeä tyyli, tietyt
vahvat periaatteet. Ne ovat muodostuneet koko 30 vuotta kestäneen
koiraharrastukseni ohella, kouluttajatutkinnon tuloksena sekä lähes kahdeksan vuoden kouluttajatyön johtopäätöksenä. Tyylini perustuu opeille koiran
käyttäytymisestä ja oppimisesta, sekä ajatukselleni siitä, mikä
omasta mielestäni on oikein, ja mitä minun mielestäni koiran
kanssa elämisen tulisi olla. Ja mikä se asenne koiraa kohtaan eläimenä, tulisi olla.
Periaatteistani syvimmillä istunee
Reiluus. Tahdon, että koiraa käsitellään koirana, toisen
eläinlajin edustajana, joka hyppää tahtomattaan ihmisen
yhteiskuntaan. Tahdon, että ymmärretään sen ajatusmaailman,
prioriteettien ja motivaation lähteiden eroavuus verrattuna
ihmiseen. Tahdon, että sekä harrastettaessa, perusarjessa ja työssä
koiraan kohdistetaan vaatimuksia ja odotuksia, jotka ovat reiluja
verrattuna siihen mitä sille on jo opetettu, miten se on
kasvatettu, ja mihin se on totutettu.
Tavoitteenani kouluttamisessa ei ole
mahdollisimman nopea tavoitteiden saavuttaminen. Pyrin tasavertaiseen
ja sujuvaan yhteiseloon, pyrin harrastuslajeissa selkeään, mutkattomaan koiran opettamiseen sekä koiranlukutaidon kehittämiseen. Ongelmatilanteissa ja koiran äärimmäisten
tunnetilojen muuttamisessa pyrin rauhalliseen mielentilan
muuttamiseen ja pysyvään ratkaisuun, vaikka se veisi enemmän aikaa
ja vaatisi yllättävän paljon ymmärrystä ja kärsivällisyyttä.
Tahdon koiranomistajien olevan vahvasti mukana koulutuksessa, sekä
konkreettisesti, että ymmärrystasolla, jotta he tietävät mitä
tekevät ja miksi, ja osaavat jatkaa yhteistyötään koiran kanssa
myöhemmin myös ilman ulkopuolista apua. Tahdon kaikkien ihmisten ymmärtävän sen seikan, että koira toimii valitsemallaan tavalla, koska se on sille luonnollista ja sillä hetkellä sen mielestä järkevä vaihtoehto, ja jotta voimme muuttaa sen käytöstä, on sille löydettävä toinen, meidän maailmaamme paremmin sopiva käytöstapa.
Kouluttaessani haen tuloksia
onnistumisten kautta. Haluan nähdä onnistumisen tunteita sekä
koirassa, että koiran ohjaajassa. Tahdon koiran oivaltavan, tekevän itse, ilman ihmisen fyysistä puuttumista koiran tekemiseen. Haasteita kohdatessa haluan, että
ohjaajat pystyvät miettimään kriittisesti harjoitustilanteitaan ja tapojaan,
osaavat arvioida omaa ohjaustaan ja kouluttamista, ja muuttaa sitä
tarpeen tullen hyväksyen sen tosiasian, että koira tuskin kokee
haastetta samalla tavalla. Ja ymmärtäen, että koira haluaa
onnistumista aivan yhtä paljon kuin ohjaajakin.
Koiria en mielelläni jaa vaikeisiin ja helppoihin tyyppeihin, eri roduilla ja yksilöillä ne tarpeet ja motivaationlähteet ovat vaan erilaisia, ja jokaiselle tulee löytää oma hyvä tyyli. Mutta olen vahvasti sitä mieltä, että sama selkeyteen, kannustamiseen ja koiran oppimisen ymmärtämiseen perustuva koulutustyyli pätee ihan kaikilla koirilla. Ihan kaikilla. Ohjaajalta vaaditaan joskus mielikuvituksellisuutta, suurta keskittymistä sekä erinomaista treenien suunnittelutaitoa, mutta koulutusperiaatteet voivat silti olla täysin samat kuin aivan erilaisella koiralla.
Tähän kaikkeen perustuu meidän koirakoulun
koulutukset, luennot, blogi sekä oma koiraharrastukseni. Tavoite
työssäni on, että ihmisten ymmärrys koiran oppimisen kiemuroista
ja käyttäytymisestä lisääntyisi, ja että tieto olisi heillä jo
hyvissä ajoin. Paljon harmia ja ongelmia pystyttäisiin välttämään,
yhteiselämä olisi mutkattomampaa ymmärryksen lisäännyttyä, ja
koiran tuoma ilo pääsisi siihen mittakaavaan mikä sille kuuluu.
