lauantai 18. huhtikuuta 2015

Minä ja mun metodit

Koiramaailmaa on pyörittänyt jo pitkään puhe koulutustavoista ja metodeista. Mikä on kouluttajan tyyli? Millä metodilla saa parhaat tulokset missäkin lajissa, mikä tapa auttaa mihinkäkin ongelmaan? Pitääkö eri tyyppisille koirille ja roduille käyttää erilaisia koulutustapoja? Onko tarpeellista jakaa koiria haastaviin, perhekoiriin, harrastuskoiriin, ja miettiä sitten vasta sopivaa koulutustapaa?

Oikeus ja vääryys mietityttävät myös koirakeskusteluissa. Onko olemassa ihan oikeasti oikeita ja vääriä koulutustapoja? Mitä koiraa kouluttaessa saa tehdä, mitä ei, ja miksi ei? Jos tarvitaan nopeita tuloksia, onko mikä vain tapa hyväksyttävissä, jos se toimii? Ja onko toimiva tapa automaattisesti reilu ja hyvä koulutustapa? Miten koiran oppimiseen ja mieleen vaikuttaa valittu metodi?

Jokainen koiraharrastaja, kouluttaja, valmentaja ja koiraa hankkiva miettii näitä. Tai sanotaan, että toivottavasti miettii. Ja sitä kautta muodostaa itselleen kuvan siitä, millaista yhteiselämää haluaa koiran kanssa viettää, millaisen elämän haluaa koiraystävälleen tarjota. Ja miettii tavoitteitaan, ja millä hinnalla niitä tahtoo saavuttaa.

Omalle koulutustavalleni ja ajatusmaailmalleni en osaa antaa mitään yksittäistä nimeä. Olen pohtinut näitä kysymyksiä paljonkin jo yli kymmenen vuotta, enkä missään nimessä ole valmis ja kaikenoppinut. Kun lukee uutta tietoa, sitä analysoi, miettii, pohtii, miten se vaikuttaa mihinkin. Toki tutkin muitakin koulutustapoja ja mietin, mikä minusta niissä on hyvää, mikä heikkoa, ja miksi.

Minulla on kyllä selkeä tyyli, tietyt vahvat periaatteet. Ne ovat muodostuneet koko 30 vuotta kestäneen koiraharrastukseni ohella, kouluttajatutkinnon tuloksena sekä lähes kahdeksan vuoden kouluttajatyön johtopäätöksenä. Tyylini perustuu opeille koiran käyttäytymisestä ja oppimisesta, sekä ajatukselleni siitä, mikä omasta mielestäni on oikein, ja mitä minun mielestäni koiran kanssa elämisen tulisi olla. Ja mikä se asenne koiraa kohtaan eläimenä, tulisi olla. 

Periaatteistani syvimmillä istunee Reiluus. Tahdon, että koiraa käsitellään koirana, toisen eläinlajin edustajana, joka hyppää tahtomattaan ihmisen yhteiskuntaan. Tahdon, että ymmärretään sen ajatusmaailman, prioriteettien ja motivaation lähteiden eroavuus verrattuna ihmiseen. Tahdon, että sekä harrastettaessa, perusarjessa ja työssä koiraan kohdistetaan vaatimuksia ja odotuksia, jotka ovat reiluja verrattuna siihen mitä sille on jo opetettu, miten se on kasvatettu, ja mihin se on totutettu.

Tavoitteenani kouluttamisessa ei ole mahdollisimman nopea tavoitteiden saavuttaminen. Pyrin tasavertaiseen ja sujuvaan yhteiseloon, pyrin harrastuslajeissa selkeään, mutkattomaan koiran opettamiseen sekä koiranlukutaidon kehittämiseen. Ongelmatilanteissa ja koiran äärimmäisten tunnetilojen muuttamisessa pyrin rauhalliseen mielentilan muuttamiseen ja pysyvään ratkaisuun, vaikka se veisi enemmän aikaa ja vaatisi yllättävän paljon ymmärrystä ja kärsivällisyyttä. Tahdon koiranomistajien olevan vahvasti mukana koulutuksessa, sekä konkreettisesti, että ymmärrystasolla, jotta he tietävät mitä tekevät ja miksi, ja osaavat jatkaa yhteistyötään koiran kanssa myöhemmin myös ilman ulkopuolista apua. Tahdon kaikkien ihmisten ymmärtävän sen seikan, että koira toimii valitsemallaan tavalla, koska se on sille luonnollista ja sillä hetkellä sen mielestä järkevä vaihtoehto, ja jotta voimme muuttaa sen käytöstä, on sille löydettävä toinen, meidän maailmaamme paremmin sopiva käytöstapa.

Kouluttaessani haen tuloksia onnistumisten kautta. Haluan nähdä onnistumisen tunteita sekä koirassa, että koiran ohjaajassa. Tahdon koiran oivaltavan, tekevän itse, ilman ihmisen fyysistä puuttumista koiran tekemiseen. Haasteita kohdatessa haluan, että ohjaajat pystyvät miettimään kriittisesti harjoitustilanteitaan ja tapojaan, osaavat arvioida omaa ohjaustaan ja kouluttamista, ja muuttaa sitä tarpeen tullen hyväksyen sen tosiasian, että koira tuskin kokee haastetta samalla tavalla. Ja ymmärtäen, että koira haluaa onnistumista aivan yhtä paljon kuin ohjaajakin.

Koiria en mielelläni jaa vaikeisiin ja helppoihin tyyppeihin, eri roduilla ja yksilöillä ne tarpeet ja motivaationlähteet ovat vaan erilaisia, ja jokaiselle tulee löytää oma hyvä tyyli. Mutta olen vahvasti sitä mieltä, että sama selkeyteen, kannustamiseen ja koiran oppimisen ymmärtämiseen perustuva koulutustyyli pätee ihan kaikilla koirilla. Ihan kaikilla. Ohjaajalta vaaditaan joskus mielikuvituksellisuutta, suurta keskittymistä sekä erinomaista treenien suunnittelutaitoa, mutta koulutusperiaatteet voivat silti olla täysin samat kuin aivan erilaisella koiralla.

Tähän kaikkeen perustuu meidän koirakoulun koulutukset, luennot, blogi sekä oma koiraharrastukseni. Tavoite työssäni on, että ihmisten ymmärrys koiran oppimisen kiemuroista ja käyttäytymisestä lisääntyisi, ja että tieto olisi heillä jo hyvissä ajoin. Paljon harmia ja ongelmia pystyttäisiin välttämään, yhteiselämä olisi mutkattomampaa ymmärryksen lisäännyttyä, ja koiran tuoma ilo pääsisi siihen mittakaavaan mikä sille kuuluu.

Että siltä pohjalta tätä työtäni teen. Ja isolla sydämellä, elämäntyönä.