tag:blogger.com,1999:blog-77372670843451717932024-03-13T00:14:57.024-07:00Koirakoulu OnniMariahttp://www.blogger.com/profile/17316874529272943418noreply@blogger.comBlogger7125tag:blogger.com,1999:blog-7737267084345171793.post-64032061055903419722016-07-14T02:42:00.002-07:002016-07-14T02:42:23.105-07:00Ilmainen palkka on koiralle arpavoitto<div style="margin-bottom: 0cm;">
<i>Meillä ihmisillä on aika vahvassa
ajatus, että kun annamme koiralle jonkun palkkion, sen on pakko
tehdä jotain sen eteen. Sen tulisi ansaita palkkionsa jollain
työllä. Niin meille opetetaan, ja minäkin olen toistellut sitä
kunniakkaasti, kun vaan muistetaan kontaktin luomisen perusajatus ja
annetaan palkkoja välillä myös pelkästä olemassaolosta. Mutta
miksi?</i></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Yksi koiran ja ihmisen välistä
suhdetta vahvistava seikka on eittämättä koiran palkitseminen
esimerkiksi lelulla tai herkuilla, tai ihan silityksellä. Palkkoja tarvitaan kouluttamisessa, joko arjen taitoihin tai harrastuksiin, mm. ohitusharjoittelussa, koulutuksissa,
näyttelyssä, kaikkialla missä vain jotain koiralle opetamme. Palkat eivät
kuitenkaan liity pelkästään treenaamiseen, vaan myös puhtaasti
kontaktin vahvistamiseen ja ihmisen merkityksen luomiseen.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
On kyllä aivan totta, että useimmiten
koirat haluavat kyllä ihan itsekin sitä treeniä ja työntekoa.
Treenaamisen täytyykin olla kivaa, se on hyvää aktivointia koiran
elämään ja tuottaa onnistumisia. Oikein suunnitellut treenit
ilahduttavat ja opettavat! Se on suuri osa koiran elämää,
aivotoiminnan virkistämistä. Treeniksi en laske rankaisun avulla
opettamista, vaan puhtaasti palkiten, oikeaan taitoon ohjaten ja
kannustaen treenaamista, jossa koiran viihtyminen on isossa osassa.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Treenaaminen on kuitenkin koiralle myös
väsyttävää, ja voin vain kuvitella, miltä koirista tuntuu
yrittää tulkita ihmisen käskyjä ja eleitä. Yritämme olla aina
johdonmukaisia, puhua ja elehtiä samoin kerta toisensa jälkeen. Teemme silti virheitä, jotka koiran täytyy osata sivuuttaa.
Se vaatii koiralta ihan
tolkuttoman keskittymisen. On reilua, että osa koiran palkoista elämässä tulee helposti onnistumalla, jopa joskus ihan ilmaiseksi. </div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Treenaamisessa palkat siis ilahduttavat
ja merkkaavat onnistuneet suoritukset. Mutta ilahduttavat ne
muutenkin. Treenatessa koira osaa odottaa palkkaa ja tekee sen eteen
töitä. Keskittyen, tarkkaillen, parhaansa yrittäen. Mutta
yllättäen annettu palkka tuokin vähän erilaista seurausta. Kun
koira ei odota saavansa mitään, mutta silti sille tarjotaankin
jotain hyvää, mennään jo vahvasti tunteisiin. :)</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh48sN4uGLjsFuFr-YFCK9HEI5gfGuhUFBHx9G88SfuhrDmqmxOdeQgPz6wBR3Gislc9WRfLJ93OHLted_chyHYPedLqLMlagFGkgWFBPuubPswPO1sw3tr3rlDdFFf8j35ayhfRAHC-Pk/s1600/oodigrunge.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh48sN4uGLjsFuFr-YFCK9HEI5gfGuhUFBHx9G88SfuhrDmqmxOdeQgPz6wBR3Gislc9WRfLJ93OHLted_chyHYPedLqLMlagFGkgWFBPuubPswPO1sw3tr3rlDdFFf8j35ayhfRAHC-Pk/s640/oodigrunge.jpg" width="480" /></a></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Mielentilan nousu on taattu, ja
ilahtuminen saa jopa suuremman merkityksen kuin treenatessa. Kyllä sen tietää ihminen itsestäänkin. Se on kuin yllättävä kukkapuska, tai postissa tullut arvontavoittoilmoitus. Miten se päivä saakaan ihmeellisen käänteen mielentilassa!<br />
Ja koska
kaikki me tiedämme kontaktin opettamisen perusidean, eli kun ihminen
on hyvä, ja siltä tulee paljon hyvää, sitä kannattaa
seurailla... Yllättäen annetuissa palkkioissa ihmisen positiivinen
yllätyksellisyys lisääntyy. Ihmisen eleet ja pyynnöt saavat
isompia merkityksiä, koiralle tulee parhaassa tapauksessa tapa
seurailla ihmistä automaattisesti ja tarkkailla milloin
mahdollisesti palkkoja olisi tulossa. Yhtäkkiä huomaammekin, että
palkkaamme sitä sen itse ottamasta rennosta kontaktista, joka
alunperin on ostettu ilmaisilla palkoilla. Silloin ollaankin jo siinä tilanteessa, että koira on pistänyt loton vetämään ja tietää, että jollakin kertaa tästä hyvästä kontaktista mää saankin palkkaa :).</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
Palkataan siis ruhtinaallisesti ihan
olemassaolostakin! Siinä ei käytännössä voi menettää yhtään mitään, mutta voittaa voi, sekä koira että ihminen! Arjessa sitä voi tehdä esimerkiksi lenkeillä,
kun tilanne on rauhallinen, eikä siihen liity mitään stressaavaa
ohitusta tai muuta häiriötilannetta. Kutsutaan koiraa, annetaan
muutama palkkaherkku ilmaiseksi, ilman yhden yhtä tehtävää, ja jatketaan matkaa. Kotipihassa ilmaisia palkkoja kannattaa antaa lähellä olosta. Niitä voi vaan yllättäen tarjoilla että saiskos olla... Sama pätee häiriöharjoittelussa kaupungilla, tai tottiskoulutuksissa tai missä vaan, missä kontaktista ihmistä kohti on hyötyä. Pennulle voi tehdä vankan mielipiteen mielenkiintoisesta omistajasta olemalla sellainen :)! Paljon hyvää omistajan suunnalta tuo paljon huomiota koiran suunnalta! Ja muista, myös kiva leikki on palkkaa, lelut ovat monille koirille tärkeitä! <br />
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Ilmainen, helposti saatu palkka myös nostaa motivaatiota. Treenit voi vaikka aloittaa ilmaisilla palkoilla ja lopettaa samoin. Minä olen kaikki nämä kouluttajavuodet pitänyt koulutuksissa mukana omiakin koiria, Berttaa, Ottoa ja Oodia, näyttämässä milloin mitäkin mallia tai olemassa muuten vaan vierailevana tähtenä :). Ja hakemassa samalla ilmaista palkkaa. Nakkia tai juustoa sormissaan silppuava ohjaaja on aika mielenkiintoinen, etenkin kun se tiputtelee maahan niitä paloja vahingossa ja välillä tunkee suoraan suuhun, vaikka se puhuukin kokoajan kaikille muille mitä sattuu. Sitten välissä se pyytäkin ennen namia jonkun homman niin avot, sieltä tulee yleensä hiukkasen nopeaa suoritusta!</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
Kontaktista ei voi ikinä palkata liikaa. Ja kiitokseksi siitä ilmaisesta leikistä tai herkusta me saadaan ilmaista kontaktia. Meille ihmisille tämä voi tuntua pieneltä asialta, mutta koiralle se on aika pirun suuri.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Kaikista parasta on ehkä se ilahtumisen ilme :).</div>
<div>
- Oikeestiko? Nyt?! Ai voin tästä syödä vaan vaikken tehnyt mitään?</div>
<div>
- Anna mennä, kiitos olemassaolosta <3.</div>
Mariahttp://www.blogger.com/profile/17316874529272943418noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7737267084345171793.post-76968753888140374772016-07-08T16:31:00.001-07:002016-07-09T14:14:52.722-07:00Koiran hyvä arkiliikunta on monen tekijän summa<div style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<i>Lenkit ovat koiran ja omistajan jokapäiväistä yhteistä puuhaa. Niihin kannattaa panostaa ja miettiä, miten lenkeistä saa irti kumpikin sen, mitä todennäköisesti alun perin on niiltä toivottu. Hyvää mieltä, liikuntaa, onnellista ja iloista yhteistä tekemistä.</i><br />
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<i><br /></i></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Yksi suuri hyvinvoinnin osatekijä –
niin koiralla kuin ihmisellä – on fyysinen hyvinvointi ja
liikkuminen. Koiralle liikkuminen on tapa purkaa energiaa, toteuttaa
uteliaisuutta, harjoittaa etsimistä, ja saada tietoa ympäristöstä. Samalla saa aistia kaikilla aisteilla jotain muuta kun
oman talon seinät tai pihanurmen ja lähitien. Koira voi liikkua pitkiäkin matkoja väsymättä, etsien ruokaa,
haistellen, tutkien ja puuhaillen. </div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Oikeanlainen liikkuminen takaa koiralle
hyvän olon ja mielen, sekä vaikuttaa koiran ja ihmisen
väliseen suhteeseen! On hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään, mistä
Sinun ja koirasi arkiliikunta koostuu?</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Koiran hyvään arkiliikuntaan vaikuttaa useampi tekijä. Fyysisesti oikeanlainen liikkuminen, lenkkeilyvälineet, lenkkeilyalusta ja ympäristö. Ja tietenkin lenkkien stressittömyys ja hyvä mieli.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<b><u>Koiran tulee liikkua oikein</u></b><u>
</u><br />
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Koiran fysiikka eroaa ihmisestä reippaasti. Lenkillä se tulee ottaa huomioon etenkin liikkumisnopeudessa ja askelluksessa. Normaalisti koiran askel on pitkä ja sen luonnollinen liikkuminen on ravia, hyvin harvoin käyntiä. Ravi
on sille myös kaikista paras liikkumismuoto, vähiten kuormittava,
kevyt ja nopea etenemistapa. Aina ei koira kuitenkaan voi liikkua itselleen parhaiten sopivalla tavalla johtuen joko liian hitaasta lenkkivauhdista, liian lyhyestä hihnasta tai vetämisestä.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Lenkillä kannattaakin seurata, että koira pystyy vapaasti ravaamaan omaa kevyttä raviaan. Jos ei, on asialle tehtävä pian jotain. On itse asiassa jopa aika yleistä, että koirat kulkevat meidän vauhtia, ei omaansa. Kun opetamme koiria
kävelemään hihnassa vetämättä, joudumme samalla totuttamaan ne luonnottoman hitaaseen vauhtiin. Monesti se aiheuttaa mm.
peitsaamista (saman puolen jalat liikkuvat samaan tahtiin), mikä on
turhan rankka liikkumismuoto pidemmän päälle. Reiluinta meiltä
olisikin, että opetamme koiralle kauniin hihnakävelyn rauhallisesti pentuna, jolloin sen vauhti ei vielä ole liian kova, ja koiran kasvaessa ja ravivauhdin kasvaessa opettelemme tunnistamaan sen normaalin vauhdin ja panostamme lenkeillä siihen että se saa askeltaa oikein. Väärä askellus ja jatkuvasti liian hidas kävely saattaa myös aiheuttaa lihasjumeja ja kipuja.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9xRH8ayNkjEa9JC1WExJ19V_qUo_xqz0xQKciTO5eT8eWZAApNcpEqFk_h1F0a5oxAe_NZNQBiFEw0e5zxkn-ULRXDYtSfGZhgwhJ3ibLZtpA7IuI0BYVyQHtd_YfqoOwPJ3TCLjEyjM/s1600/13502544_601094633393481_5803460671595270203_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"></a></div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9xRH8ayNkjEa9JC1WExJ19V_qUo_xqz0xQKciTO5eT8eWZAApNcpEqFk_h1F0a5oxAe_NZNQBiFEw0e5zxkn-ULRXDYtSfGZhgwhJ3ibLZtpA7IuI0BYVyQHtd_YfqoOwPJ3TCLjEyjM/s1600/13502544_601094633393481_5803460671595270203_o.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9xRH8ayNkjEa9JC1WExJ19V_qUo_xqz0xQKciTO5eT8eWZAApNcpEqFk_h1F0a5oxAe_NZNQBiFEw0e5zxkn-ULRXDYtSfGZhgwhJ3ibLZtpA7IuI0BYVyQHtd_YfqoOwPJ3TCLjEyjM/s400/13502544_601094633393481_5803460671595270203_o.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><div>
Saksanpaimenkoiran askel on pitkä ja ravi nopea. </div>
<div>
Lenkkeilyyn se asettaa omat haasteensa. Kuva Kristiina Kerttula</div>
</td></tr>
</tbody></table>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9xRH8ayNkjEa9JC1WExJ19V_qUo_xqz0xQKciTO5eT8eWZAApNcpEqFk_h1F0a5oxAe_NZNQBiFEw0e5zxkn-ULRXDYtSfGZhgwhJ3ibLZtpA7IuI0BYVyQHtd_YfqoOwPJ3TCLjEyjM/s1600/13502544_601094633393481_5803460671595270203_o.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9xRH8ayNkjEa9JC1WExJ19V_qUo_xqz0xQKciTO5eT8eWZAApNcpEqFk_h1F0a5oxAe_NZNQBiFEw0e5zxkn-ULRXDYtSfGZhgwhJ3ibLZtpA7IuI0BYVyQHtd_YfqoOwPJ3TCLjEyjM/s1600/13502544_601094633393481_5803460671595270203_o.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9xRH8ayNkjEa9JC1WExJ19V_qUo_xqz0xQKciTO5eT8eWZAApNcpEqFk_h1F0a5oxAe_NZNQBiFEw0e5zxkn-ULRXDYtSfGZhgwhJ3ibLZtpA7IuI0BYVyQHtd_YfqoOwPJ3TCLjEyjM/s1600/13502544_601094633393481_5803460671595270203_o.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"></a>Nopea ravi on lähes kaikilla koirilla; muutaman selkeänä esimerkkinä saksanpaimenkoira ja dalmatiankoira, joilla on pitkä maatavoittava askel, sekä jackrusselinterrieri ja shetlanninlammaskoira, jotka pienestä koostaan huolimatta kiitävät yllättävän kovaa ravia. Jos koira ei ravaa kunnolla, rennosti, kannattaakin miettiä sen syytä. Sekä arkuus, fyysinen kipu tai muu mahdollinen syy, miksi koira kävelee liian hitaasti, ovat asioita jotka pitää huomioida ja hoitaa ja seurailla että koira edes joskus jossain tilanteessa saa todella kulkea rennosti.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Vaikka koiran kanssa harrastettaisiin hyvin aktiivisesti jotain urheilulajia, on tämä päivittäinen kunnon ylläpito ja normaali ravaamislenkki silti tärkeää. </div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<b><u>Lenkkialustalla on merkitystä – ei
aina asfalttia!</u></b></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Koiran tassujen alla olisi hyvä olla
jotain pehmeää. Asfaltti on kova ja karu
alusta koiran jaloille eikä se tietenkään ole paras ihmisellekään.
Toki ihminen voi aina halutessaan ostaa hyvät ergonomiset lenkkarit
joiden pohja takaa mukavan askelluksen, mutta koiralle asfalttialusta on aina kova, kesällä myös yleensä todella kuuma.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_BYetK6OiK_T8FzojE96krxC1SDqtRZSotkTTUHoZ-Y1N9D7mn9udR16eU_hfMbyMOAHdfbZzy2V6Esn_FMRl1DeahPet5BsprDzz1pTjFd0NNWisqHQqNh6ZxmKtBQRxoX2MfA5gdcw/s1600/Salli+104.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="340" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_BYetK6OiK_T8FzojE96krxC1SDqtRZSotkTTUHoZ-Y1N9D7mn9udR16eU_hfMbyMOAHdfbZzy2V6Esn_FMRl1DeahPet5BsprDzz1pTjFd0NNWisqHQqNh6ZxmKtBQRxoX2MfA5gdcw/s640/Salli+104.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><div>
Asfalttilenkeille löytyy usein lähistöltä vaihtoehto. </div>
<div>
Kuva: Kirsi Hellsten</div>
</td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Paras alusta olisi siis hiekkatiet, pururadat ja
metsät. Olisikin hyvä selvittää lähimaastoista,
kaupunkialueellakin, missä on parhaat hiekkatiet, polut ja purtsit. Ja metsä <3. Asfalttiviidakostakin pääsee luonnonhelmaan autolla tai yleisillä kulkuneuvoilla. </div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<b><u>Lenkkivermeet kuntoon</u></b></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1dhYNpMh9KnBRiRb-zopS6msxwZ7DS4WJJ9ObqIKmmz7Edn0HTWSNUoU8LuC_mT8zaPWIxTEQlEWc6bvlDhf8CIppVAzkJ0rF5Dx4hqO4I0fpIbazbfMbc7UWoAgSBVUIQMbzWWr_Rxo/s1600/Dumle+1.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1dhYNpMh9KnBRiRb-zopS6msxwZ7DS4WJJ9ObqIKmmz7Edn0HTWSNUoU8LuC_mT8zaPWIxTEQlEWc6bvlDhf8CIppVAzkJ0rF5Dx4hqO4I0fpIbazbfMbc7UWoAgSBVUIQMbzWWr_Rxo/s200/Dumle+1.JPG" width="200" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><div>
Turkkirotuisetkin voivat käyttää</div>
<div>
valjaita! Valjaiden kohdat tulee </div>
<div>
harjata usein. Kuva: Kirsi Hellsten</div>
</td></tr>
</tbody></table>
Lenkitysvälineilläkin on merkitystä.
Välineet ovat vain "turvavyönä" välillänne,
ja niiden tulee olla koiralle mahdollisimman mukavat
ja huomaamattomat. Ketjut ja täyskuristavat pannat eivät mielestäni
kuulu koiran päälle, hyviä pantoja ovat esim. kaulalla roikkuva
puolikurkkari, tavallinen solki/pistolukkopanta. Muista, että pannan
tulee olla riittävän leveä, pienilläkin koirilla.<br />
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Valjaat ovat ehkä kuitenkin se kaikista paras valinta. Nimenomaan Y-valjaat ovat tosi hyvät, niissä rinnan edestä menevät osat eivät paina henkitorvea, kuten T-valjaissa. Valjaiden hyöty on, ettei niskaan ja kaulaan tule ollenkaan vetoa eikä kovia nykähdyksiä. Aina välillä tulee lenkillä tilanteita, joissa koira vetää itsensä hihnan päähän, eikä voida välttyä niskan ja kaulan rasitukselta. Valjaissa koira oppii myös kääntämään päänsä kutsusta täysin operantisti, omasta halustaan, ilman pannasta johtuvaa pakkoa. Itse hoksaamalla opittu taito on aina vahva!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgizSMX_ogpnB8tRhCtwQ3rAgHJRk2ltkSmeuDRJt3gW72vVHGsX2hVwYOChRiSiPvJwnRgmzUb_Mh6L6n4IvINxAP951QIyfdDjoXjsDQ1_i9yMhCJW15nBxLiJg3ya5vqd6wQDUEa_ZY/s1600/Kaapo+103.JPG" imageanchor="1"><img border="0" height="449" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgizSMX_ogpnB8tRhCtwQ3rAgHJRk2ltkSmeuDRJt3gW72vVHGsX2hVwYOChRiSiPvJwnRgmzUb_Mh6L6n4IvINxAP951QIyfdDjoXjsDQ1_i9yMhCJW15nBxLiJg3ya5vqd6wQDUEa_ZY/s640/Kaapo+103.JPG" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><div>
Oikein mitoitetuissa valjaissa koira pystyy liikkumaan</div>
<div>
vaivatta ja ojentamaan jalat oikein. Kuva: Kirsi Hellsten</div>
</td></tr>
</tbody></table>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMh07LF_0T_6hYTVj46zqbDShbc-d0LQtqpQ29d38zy3Xp7A7JoKIfr8DtCTEJ1vzcyx1pRb1KsA3KJHo-suNBKi6rPCU8cPo_H7XkcB0J7YeZhENsdqctG-01gPEE6oxgx0z7MaJX670/s1600/Dumle+1.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMh07LF_0T_6hYTVj46zqbDShbc-d0LQtqpQ29d38zy3Xp7A7JoKIfr8DtCTEJ1vzcyx1pRb1KsA3KJHo-suNBKi6rPCU8cPo_H7XkcB0J7YeZhENsdqctG-01gPEE6oxgx0z7MaJX670/s1600/Dumle+1.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"></a><br />
<br />
Hihnan tulee olla niin pitkä, että
koira pystyy ottamaan siinä useita askeleita. Etenkin jos meidän
vauhtimme on hidas verrattuna koiraan, ja koira joutuu tekemään
seilaamista ollakseen vetämättä, on hyvä että hihnalla on useita
metrejä pituutta. Meidän on annettava koiralle tilaa liikkua ja
haistella, pysähdellä, ilman nykäyksiä. Pitkä hihna helpottaa
myös vetämisongelmaisia (siitä tulossa kokonaan oma blogiteksti!).
Kun aikoinaan odotin esikoistani, laitoin meidän dalmatiankoiralle
siksi aikaa fleksin, koska en kyennyt kävelemään riittävän
lujaa sen kanssa. Mentiin semmoisia reittejä, missä fleksiä oli
hyvä käyttää, ei tullut paljoa autoja vastaan eikä ollut muita
kulkijoita. Irti en kuitenkaan voinut siellä pitää, niinpä fleksi
oli mahtava ratkaisu siihen, että koira sai silti tarpeeksi pitkät
askeleet.
<br />
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<b><u><br /></u></b></div>
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<b><u>Haistelu kuuluu lenkkiin</u></b><br />
<br />
Lenkkeilyn tehtävä ei ole pelkästään koiran ja ihmisen kunnon ylläpito. Koiralle se on myös tilaisuus käyttää kaikkia aisteja, tutkia pientareen hajumaailmaa ja jättää omat tärkeät merkit. Koiralle nenänkäyttö on luontaista, ja haistelemalla se saa ympäristöstään valtavasti tietoa. Se kuuluu lenkkiin. <br />
<br />
Toki koiran kanssa voi myös tehdä vaikka ihan puhtaasti juoksulenkkejä tai pyörälenkkejä. Niiden hyvä puoli on, että koira todellakin saa ravattua kunnolla pitkällä askeleella, ja voidaan todella puhua kunnon kasvattamisesta ja urheilusta. Mutta näiden ohella on myös tehtävä niitä haistelulenkkejä.<br />
<br />
On paljon koiria, joiden ulkoilut päivässä koostuvat yhdestä pitkästä lenkistä ja 2-3 pissatuslenkistä. Näissä korostuu vielä enemmän se, miten tärkeää sillä yhdellä pitkällä lenkillä on päästä haistelemaan.<br />
<b><u><br /></u></b>
<b><u>Vapaus on koiran oikeus</u></b></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgH85iEEch4HtVPXzs_xf7m8bpJwtR0rGxdD1LgPxqdH6RbS32swZHRAZDZSDnWg4hQ7luDLOeMGPOPA3f1ZqT9_yZVofWr0kmCfJMG_h0yVIRWHwF9pr0jGkZ3P1AcQxVzSPSZSczIns/s1600/13570147_1097934400291655_2106816891_o.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="283" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgH85iEEch4HtVPXzs_xf7m8bpJwtR0rGxdD1LgPxqdH6RbS32swZHRAZDZSDnWg4hQ7luDLOeMGPOPA3f1ZqT9_yZVofWr0kmCfJMG_h0yVIRWHwF9pr0jGkZ3P1AcQxVzSPSZSczIns/s400/13570147_1097934400291655_2106816891_o.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><div>
Villakoirat vauhdissa! Rodusta ja turkista riippumatta, jokaiselle </div>
<div>
koiralle kuuluu oikeus vapauteen ja kuraisiinkin metsälenkkeihin.<br />
Kuva: Manu Mäkinen</div>
</td></tr>
</tbody></table>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgH85iEEch4HtVPXzs_xf7m8bpJwtR0rGxdD1LgPxqdH6RbS32swZHRAZDZSDnWg4hQ7luDLOeMGPOPA3f1ZqT9_yZVofWr0kmCfJMG_h0yVIRWHwF9pr0jGkZ3P1AcQxVzSPSZSczIns/s1600/13570147_1097934400291655_2106816891_o.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"></a>Koiran arkiliikuntaan kuuluu myös vapaus. Jokaisen koiran tulee saada
juosta vapaana. Koiran pitää saada
päästellä sen minkä jaloista pääsee. Pyrähdellä, pinkoa,
ravata täysin omaa tahtia rennosti matkaa taittaen. Olisi ihanaa,
jos se saisi myös leikkiä toisen koiran kanssa. Varmaan aika lailla kaikille koirille
löytyy joku leikkikaveri, jonka kanssa menee homma yksiin, vaikka
sitä pitäisikin vähän etsiä.<br />
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Jos koira vapaudenriemussaan häippäsee
aina omille teilleen,ei taida olla perusteltua päästää sitä
metikköön juoksemaan ja odotella tunteja tai päiviä että se
saapuu takaisin. Tällaisilla koirilla on kuitenkin se ihan sama
oikeus vapauteen – se vain tulee toteuttaa sitten aidatulla
alueella. Metsälenkit ne voivat tehdä pitkässä liinassa. Sama
koskee niitä, joiden kanssa on varottava toisten koirien tai ihmisten
kohtaamisia, esim. aggressiivisen käytöksen takia – johtunee se
sitten peloista tai epävarmuudesta tai urosten
”minäriitänkylläkaikillenaisille” -mentaliteetista.<br />
<br />
Vapaana tai pitkässä liinassa ulkoillessaan koira pystyy toteuttamaan hienosti myös haistelu- ja tutkimistarvettaan. Samalla voi saada mahdollisuuden kaivaa ja tonkia, mikä myös on monille koirille tärkeä lajityypillinen käytös.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<b><u>Lenkkeilettekö usein stressaavassa ympäristössä?</u></b></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Olisi mahtavaa, jos lenkillä voisi
levätä myös mieli. Sekä sen koiran että ihmisen. Se on varmastikin se, mitä moni koiran kanssa lenkkeilyltä odottaa ja toivoo. Koiralle mielekäs lenkki on haistelua, rentoutta, tutkimista. Ihan takuuvarmasti se myös ilahtuu treenisessioista lenkin lomassa. Ihmiselle mukava lenkki on varmasti sellainen, jossa koira tarpeen tullen kuuntelee, ei vedä, ei liikaa reagoi ja stressaa vastaantulijoista ja keskittyy treeniin tarvittaessa.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Ihan aina se ei kuitenkaan mene niin. Koiran maailma on ihan erilainen kuin meidän. Niiden prioriteetit, tarpeet ja syyt tehdä mitä sitten tekevätkin, voivat olla meille välillä ihmetyksen aiheita. Erityisen stressaavia ovat ohitusongelmat, pelot, koiran silmissä myös äkäinen, vetämisen takia hihnaa nykivä lenkittäjä. Muistetaan, että myös hiljaa arasti jännittäen ohittava koira on suuressa stressitilassa. Kannattaakin tarkkailla omaa koiraa, ovatko lenkit sille kivoja, stressaavia vai jopa ahdistavia? Entä Sinulle?</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Jos lenkit sisältävät usein hankalia
stressitilanteita, jopa päivittäin, ei voida puhua mielen lepäämisestä,
kenenkään kohdalla. Nuo hankalat lenkit vaikuttavat arkeen suuremmin kuin osataan edes
kuvitella. Jatkuva stressi vaikuttaa koiralla oppimiseen,
lepäämiskykyyn ja unenlaatuun, sekä aika vahvasti koiran ja
ihmisen väliseen suhteeseen. Mitä tällaisista lenkeistä jää
käteen? Jos vielä kaupan päälle mennään huonolla alustalla,
väärällä askelluksella ja ehkä epämukavilla vermeillä, ei
lenkkeily enää täytä mitenkään päin sitä tarkoitusta mikä sillä pitäisi olla.
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<u>Pysähdy hetkeksi miettimään. Millainen olisi teille hyvä arkilenkki?</u></div>
<br />
1. Mieti, millaisessa ympäristössä teidän olisi hyvä lenkkeillä. Missä on stressitöntä ja rennointa? Missä on tilaa haistella, juosta vapaana tai liinassa? Missä on sellainen alusta, jossa on hyvä liikkua, teidän kummankin?<br />
<br />
2. Miten koirasi liikkuu? Ravaako se hyvällä pitkällä askeleella? Menettekö sinun, vai koiran nopeuden mukaan? Kuinka paljon koira kulkee vapaana, voisiko sitä aikaa lisätä?<br />
<br />
3. Mieti myös tämänhetkiset lenkkivälineet. Ovatko ne todella koiralle mukavat? Entä sinulle? Onhan hihna riittävän pitkä, jotta koiralla on tilaa kulkea? Myös pieni koira tarvitsee tilaa! <br />
<br />
4. Mieti, mikä on tällä hetkellä yleisfiilis lenkkeilystä. Tuleeko hyvä olo, miltä näyttää koira? Onko lenkki inspiroiva ja voimaa antava, vai häviääkö siellä kaikki into ja motivaatio? Jos lenkki stressaa, mieti mitä voit muuttaa! Aloita ohitustreenit, yleinen stressinlasku elämässä, vaihda lenkkimaastoja.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtgtHak45xnddefaltx_r0Bt4aPB7uMHQazALDJm1Yu6dyDrwKsUEORCgqqRz2xNZMZpDDkWbwBb8XI6hWHyre-DAmeTjUKjeoELetpbpoTlxgopXqpfbci_W_mJpWhBNoPc8Bc8Br4GE/s1600/13617957_1097988306952931_189103120_n+%25281%2529.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtgtHak45xnddefaltx_r0Bt4aPB7uMHQazALDJm1Yu6dyDrwKsUEORCgqqRz2xNZMZpDDkWbwBb8XI6hWHyre-DAmeTjUKjeoELetpbpoTlxgopXqpfbci_W_mJpWhBNoPc8Bc8Br4GE/s400/13617957_1097988306952931_189103120_n+%25281%2529.jpg" style="cursor: move;" width="400" /></a><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgH85iEEch4HtVPXzs_xf7m8bpJwtR0rGxdD1LgPxqdH6RbS32swZHRAZDZSDnWg4hQ7luDLOeMGPOPA3f1ZqT9_yZVofWr0kmCfJMG_h0yVIRWHwF9pr0jGkZ3P1AcQxVzSPSZSczIns/s1600/13570147_1097934400291655_2106816891_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtgtHak45xnddefaltx_r0Bt4aPB7uMHQazALDJm1Yu6dyDrwKsUEORCgqqRz2xNZMZpDDkWbwBb8XI6hWHyre-DAmeTjUKjeoELetpbpoTlxgopXqpfbci_W_mJpWhBNoPc8Bc8Br4GE/s1600/13617957_1097988306952931_189103120_n+%25281%2529.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><br /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><div>
Puudelit puskassa. Niin pienten, kuin suurtenkin kuuluu</div>
<div>
saada mönkiä metikössä. Hävisi sitten mustikanvarpuihin</div>
<div>
tai ei :). Kuva: Sari Mäkinen</div>
</td></tr>
</tbody></table>
Kun koira liikkuu oikein, sillä on yksi kohta hyvinvointipaketista kunnossa. Se kuluttaa saamansa energian, se on hyvässä fyysisessä kunnossa ja voi siltä osin hyvin. Se saa lenkeillä liikkumisen ohella paljon nenätyötä, mikä väsyttää jo itsessään mieltä, sekä todennäköisesti muuta pientä puuhailua kaivaen ja tutkien. Muista lenkeillä ymmärrys koiraa kohtaan ja ystävällisyys, sekä reilu palkkaus, siitä saat vastapalkaksi yhteistyöhaluisen ja kontaktia itsekin ottavan koiran. <br />
<br />
Summa summarum. Kyllä asfaltilla saa välillä kävellä. Joskus. Kaupunkinlenkitkin ovat hyviä häiriöharjoittelupaikkoja. Mutta pidä huoli, että pääsääntöisesti lenkkialustanne ei ole asfaltti. Aina jos voit valita pehmeän alustan ja asfaltin välillä, valitse se pehmeä. Aina, jos voit mennä metsään, mene. Aina, jos voit pitää vapaana koiraa, pidä. Hyvistä lenkkivälineistä älä tingi. Koskaan, ever. Jos ne nyt ovat huonot, hommaa uudet :). Jos lenkit ovat kauhen stressaavia, tunnista se, hyväksy se, ja tee asialle jotain heti kun voit. Hae apua stressitilan laskuun, treenaa. Ja muista lenkkeillä siellä missä kaikilla mieli lepää :).<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYrxiWiGZxxZnpQU3fgHlAWdR903zYq1zJLysw0uhqrdBTiRjGdatn2B2yfy0x8UQMF8Oo8MdOJi2S02YznvadPvdkfqkJolOanTY90-RRPsqjBCC3agMCN2k3yzT-MYN2mvlY_AaXWGU/s1600/12486074_527155387454073_6066847233045556376_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYrxiWiGZxxZnpQU3fgHlAWdR903zYq1zJLysw0uhqrdBTiRjGdatn2B2yfy0x8UQMF8Oo8MdOJi2S02YznvadPvdkfqkJolOanTY90-RRPsqjBCC3agMCN2k3yzT-MYN2mvlY_AaXWGU/s640/12486074_527155387454073_6066847233045556376_o.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Eija Roustio</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<a href="http://www.bloglovin.com/blog/17343897/?claim=44w9hyf7a4v">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>Mariahttp://www.blogger.com/profile/17316874529272943418noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-7737267084345171793.post-78270558395754366662016-03-28T13:14:00.001-07:002016-03-28T13:55:19.226-07:00Anna koiralle mahdollisuus olla timantti<div style="margin-bottom: 0in;">
Kaikissa koirissa on taitoa.
Jonkinlaista. Ja meillä ihmisillä odotuksia. Aina ne eivät kohtaa.</div>
<div style="margin-bottom: 0in;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0in;">
Koiraa ottaessamme meillä monilla on jotain suunnitelmaa, kenties tiettyä harrastusta varten. Se on hienoa, ja varmasti oikein treenaamalla ja toki hyvällä rotu- ja yksilövalinnalla päästään jo pitkälle. Emme kuitenkaan voi ennustaa kaikkea, ja joskus toisinaan koira ei täytäkään sitä suunnitelmaa, joka meillä sitä varten oli. Olkoonkin motivaation puute, epäsosiaalisuus, pelokkuus, sairaus tai muu aiheuttajana, mutta jostain syystä koira ei vain sovi siihen kuvaan mikä mielessämme sitä ottaessa oli. On ihan ymmärrettävää, että tosi harrastaja saattaa aikansa yritettyään hommata toisen yksilön. Silti toivoisin hartaasti, että koira, joka odotuksia ei ehkä täyttänytkään, saisi mahdollisuuden näyttää, oppia ja onnistua.</div>
<div style="margin-bottom: 0in;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0in;">
Löydä koirasi vahvuudet. Unohda
odotukset, ja avaa silmät niin suuriksi kuin saat. Mitä jos se onkin todella hyvä jossain muussa? Näe, kuule,
aisti. Mitä sinun koirasi osaa? Mitä se koira haluaa tehdä? Unohda
hankaluudet, unohda pettymykset. Kokeile rohkeasti erilaisia harrastuksia, anna koiralle avaimet omaan taitavuuteensa! </div>
<div style="margin-bottom: 0in;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0in;">
Hyvin suuri määrä koiria jää mielestäni omia taitojaan vaille. Nenätyö, fyysinen tekeminen, vetoharrastus, paimennus, meillä löytyy valtavat mahdollisuudet päästä etsimään koiran omia vahvuuksia. Puhun koiran omien onnistumisten puolesta, hyvästä mielestä, kiitoksesta ja hyväksytyksi tulemisesta. Mutta myös omistajan mielestä, siitä mahtavasta tunteesta, kun näkeekin vaikkapa aran koiran saavuttavan onnistumisen esimerkiksi agilityssä. Tai hyperaktiivisen koiran väsyneenä pitkän, onnistuneen jäljestyksen seurauksena. Omistajan mieli kevenee, omatunto puhdistuu, olette löytäneet jotain yhteistä, missä olette hyviä! Olet keksinyt jotain, mistä koirasi pitää, jotain lajityypillistä toimintaa, tai muuten vaan mahtavaa aktiviteettiä. </div>
<div style="margin-bottom: 0in;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0in;">
Koiranomistajat, kokeilkaa! Rohkeasti! Keksikää uusia harrastuksia, jos tuntuu, ettei kaikki tämän hetkinen vie onneen. Tai vaikka veisikin, voitte löytää jotain mahtavaa! Etsikää oppia, kursseja, seminaareja! Meilläkin OnniDogissa syksyllä pääsee kokeilemaan yli 20 eri lajia, tulkaa vaikka sinne! Tämä on yksi syy, miksi aikoinaan OnniDog-tapahtuman kehitin. Kokeilkaa uutta, antakaa koiralle mahdollisuus näyttää mistä SE nauttii, ja mihin SE pystyy!</div>
<div style="margin-bottom: 0in;">
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-mzz47llMdIRTXLix0h6VWdYEK1WN-9C8yQdYRHXD1jkSybkXQjj37I98uo9DGEWRTpLl7xyp4gEuCHO0oucZFzpAwg2kwbGkXE11aElcCg-88wFBoPZaMWP2WKqOjCoKrglN09oufSE/s1600/ottopentuna.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="296" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-mzz47llMdIRTXLix0h6VWdYEK1WN-9C8yQdYRHXD1jkSybkXQjj37I98uo9DGEWRTpLl7xyp4gEuCHO0oucZFzpAwg2kwbGkXE11aElcCg-88wFBoPZaMWP2WKqOjCoKrglN09oufSE/s320/ottopentuna.jpg" width="320" /></a></div>
Minä menetin yhden timanttini maaliskuun alussa. Ottoa varten oli suunnitelmat olemassa jo sen tullessa, ja siinä sitä sitten alettiin tutustumaan, ihmetellen ja oppien. Otto oli koira, joka opetti minulle enemmän kuin yksikään koira koskaan. Opetti koiran mielestä, rehellisyydestä, aitoudesta. Oton vierellä opin asioita itsestäni, nöyrryin, peruutin ja harjoittelin. Kysyin ja vastasin, opettelin ja opettelin.</div>
<div style="margin-bottom: 0in;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0in;">
Omat odotukseni liittyivät tiettyihin harrastuksiin, ja vasta Oton ollessa jo aikuisempi, noin ehkä 4 vuotias, hyväksyin lopullisesti sen, että vaikka Otto oli treeneissä innokas ja osaava, äärimmäisen ihana ja motivoitunut, en pystynyt sen oloa kisahäiriössä niin vahvaksi ja itsenäiseksi luomaan, että se olisi voinut keskittyä täysin ja olisin voinut luottaa yhteiseen saumattomaan tekemiseen toisten koirien läsnäollessa. Se hyväksyi paljon, mutta ei kaikkea. Se luotti moneen, muttei kaikkiin. Niinpä annoin lopulta olla, onneksi. Omaa onnellista treeniä tehtiin aina, mutta odotukseni laskin.</div>
<div style="margin-bottom: 0in;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0in;">
Keksimme ja löysimme uusia mahtavuuksia. Otto ilmensi hienoa jäljestystyötä, intoa vetämiseen ja kyllä, koiratanssi oli siitä älyttömän hauskaa. Onneksi kerkesimme edes hiukkasen aloittaa. Olen siitä kaikenkaikkiaan kuitenkin onnellinen, että koko Oton elämän meidän tekeminen oli kivaa, Otto nautti ja puhtaalla sydämellä voin sanoa, että koira oli treeneissä täysin positiivisella mielellä, suorittaessaan iloisesti. En teettänyt sillä tarkoituksellisesti virheitä jotta voisin korjata, vaan opetin alusta asti oikein. Säästin sitä liian stressaavilta ympäristöiltä, hiukan toki vaikeuttaen ja kärsivällisyyttä kehittäen. Onnistumisia tarjoten! Omaa mieltäni olisin voinut armahtaa jo aiemmin, unohtaa typerät odotukseni ja etsiä jo kauan sitten muita harrastuksia.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMFaAHBWrZj4XYemzbd3C61GYkmReZF7G_rdcF8-7RA7ybm4sgs91lgzz5zuTJu0DSQ1p4F_nbTOeZtVacissk6DCYU_kgW73qGwZODjEHwQHmIDo44SoUNBmNv5RkjKdVGcUhir5Emkc/s1600/otto.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="532" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMFaAHBWrZj4XYemzbd3C61GYkmReZF7G_rdcF8-7RA7ybm4sgs91lgzz5zuTJu0DSQ1p4F_nbTOeZtVacissk6DCYU_kgW73qGwZODjEHwQHmIDo44SoUNBmNv5RkjKdVGcUhir5Emkc/s640/otto.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Otto oli sairastuessaan juuri täyttänyt 6 vuotta. Meillä oli moni asia kesken, paljon ihanaa edessä. Varmasti olisi ollut paljon hyvää mieltä ja onnistumisia, saavutuksiakin. Yhdessä tekemistä, rutkasti iloa. Jäin velkaa.</div>
<div style="margin-bottom: 0in;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0in;">
Otto oli timantti. Karu, rohkea, rehellinen. Tarkka ystävistään, mutta heille hellyydenkipeä. Aito. Näin aitoa timanttia tuskin saan koskaan enää sylissäni pidellä. Otolle kiitos kaikesta.</div>
Mariahttp://www.blogger.com/profile/17316874529272943418noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7737267084345171793.post-50545119358925997222015-12-03T16:42:00.000-08:002015-12-07T14:31:59.371-08:00Tokossa kiire on hidaste - 8 vinkkiä iloisempaan ja suorempaan tiehen kohti toko-onnea!<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "apple sd gothic neo"; font-size: large;"><b>Tokossa
taitavaksi osa 1</b></span></span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: large;"><br />
</span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "apple sd gothic neo"; font-size: large;"><i>Toko
on monella tapaa ihana laji. Parhaimmillaan se lujittaa ihmisen ja
koiran suhteen saumattomaksi, vahvistaa keskinäistä luottamusta,
tuo onnistumisia ja iloa, sekä luo yhteishenkeä harrastusporukan kanssa.
Tokosta voi nauttia täysin rinnoin!</i></span></span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "apple sd gothic neo"; font-size: large;"><i><br /></i></span></span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "apple sd gothic neo"; font-size: large;">Usein
kuitenkin tokotreenien sivutuotteena tulee hiukkasen liian kova
stressi. Syynä yleensä pärjäämisen hinku, epäonnistumisen
pelko, ehkä tieto omasta harjoittelunpuutteesta. Kiire päästä jo
kisoihin, kiire saada tuloksia. Vahingossa ihminen tulee helposti
pistäneeksi turhan suuren painon koiran tekemiselle, kun taas omaa
koulutustapaa ja ajatusmaailmaa voisi silloin hiukan tarkastella.
Onko koira varmasti valmis? Seuraanko varmasti koiran etenemistä,
enkä omaa aikatauluani? Olenko hypännyt jonkun perustaidon
viimeistelyn yli? Menenkö kokeeseen luottavaisin mielin?</span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "apple sd gothic neo";"><span style="font-size: large;"><br /></span></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6fkkDFvr-6Iu6mZCxaC_JbyWQOJF1HMCxXMoNbVZWT2eYdh4KFk0FHaTcGyvpwyIl3BKMIKrmFeY0-B9cIiY3MM0sMS7RbL8g5GiQPSXv5YMom-D0MM_DuwGmhAFIihtw1730ictSEUA/s1600/10624850_833253996707942_4621459008023022562_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6fkkDFvr-6Iu6mZCxaC_JbyWQOJF1HMCxXMoNbVZWT2eYdh4KFk0FHaTcGyvpwyIl3BKMIKrmFeY0-B9cIiY3MM0sMS7RbL8g5GiQPSXv5YMom-D0MM_DuwGmhAFIihtw1730ictSEUA/s320/10624850_833253996707942_4621459008023022562_n.jpg" width="240" /></a></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "apple sd gothic neo"; font-size: large;">Tokoa
on helppo harrastaa. Tokoilijalle on asetettu niin mahdottoman
selkeät säännöt täydellisen suorituksen tekemiseksi, että
melkein päätä huippaa. Tokoa ei käytännössä voi suorittaa
vahingossa väärin, sääntöjen osalta toko on suorastaan älyttömän
helppoa! Luetaan vaan paperista, mitä milloinkin kuuluu kentällä
puuhailla. Paineet ja vertailutarve saattaakin kammeta jo tästä;
kaikki ovat samalla viivalla, samojen sääntöjen alla, ja Suomi jo
itsessään on täynnä tokon huippuosaajia. Minäkin haluan osata ja
pärjätä, muutkin pystyy!</span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: large;"><br />
</span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "apple sd gothic neo"; font-size: large;">En
oikeasti yhtään ihmettele, että tulee tuli takamuksen alle ja tahdomme
saavuttaa tuloksia nopeasti, jotta pääsemme pian eteenpäin ja
nauttimaan siitä tokossa pärjäämisen ihanuudesta. Etenkin, jos
koira osoittaa hyvää kontaktia, ja väläyttelee jo nuorena
mahdollisia tokovalio-taitojaan. Kiireellä vaan on huonoja
seurauksia. Kiireinen, paineen alla toimiva ihminen ei ole
kouluttajana välttämättä tarpeeksi kärsivällinen ja tarkka.
Koepäivä silmissä siintäen, saattaa ohjaaja vahingossa pitää
jotain liikettä riittävän valmiina, vaikkei se sitä olisikaan.
Jos joku homma tuottaa kitkaa vielä juuri ennen koetta, voi
viimeiset treenit poiketa kiireen vuoksi jo huomattavasti ja
koulutustavat muuttua vaativampaan suuntaan. Kokeeseen ei ehkä
kannata mennä kokeilemaan josko joku liike sinä päivänä toimisi.
Epävarmuus paistaa koiralle, eikä liene fiksua opettaa koiraa
yhdistämään epävarmaa ohjaajaa, omaa epäileväisyyttään ja
koetilannetta toisiinsa.</span></span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: large;"><br />
</span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="color: black;"><span style="font-family: "apple sd gothic neo"; font-size: large;">Myönnän
kyllä senkin, että pieni stressi voi pusertaa ihmistä parempiin
suorituksiin. Ja tavoitteita on hyvä olla! On mahtavaa, että haluaa
pärjätä yhdessä koiran kanssa, ja suitsuttaa senkin osaamista,
olla ylpeä koirastaan. Mutta se tervekin stressi kannattaa pitää
hiukan piilossa koiralta, jotta ilo, rauha ja keskittyminen
oppimisessa säilytetään.</span></span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-size: large;"><br />
</span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "apple sd gothic neo";"><span style="color: black; font-size: large;"><b>Tässä
8 vinkkiä iloisempaan ja suorempaan tiehen kohti tokokisoja:</b></span></span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "apple sd gothic neo"; font-size: large;"><br /></span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "apple sd gothic neo"; font-size: large;"><b>1. </b>Tee pohjataidot vahvoiksi ennenkuin edes mietit kokeita: Tee sivusta superautomaattinen ja ehdottoman suora. Jos sivuista tulee vielä toisinaan vinoja, edistäviä tai taaksejääviä, se ei ole valmis. Sivu on huipputärkeä perusasento, sen tulee olla koiralle tuttu ja enemmän kuin helppo! Tee istu-maahan-seiso -asennoista paikallaan hienosti vaihtuvia ja varmoja. Jos koira edistää tai peruuttaa vaihdoissa, ne eivät ole valmiita. Treenaa ne lihasmuistiin! Tee seuraamisesta kaunista katseltavaa ja paikkamakuu vahvaksi, harjoitellen ainakin 50 paikkistreeniä ennen koetta. Kannattaa jopa tehdä näistä perustaidoista lista ja harjoitusohjelma.</span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "apple sd gothic neo"; font-size: large;"><br /></span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "apple sd gothic neo"; font-size: large;">2. Pilko liikkeitä osiin ja yhdistele niitä uusilla tavoilla. On fiksua luoda koiralle into ajatella ja kuunnella, ei pelkästään muistella mikä liike tulee minkäkin jälkeen. Vältä ennakointi tekemällä hyvin vaihtelevia harjoituksia! Kokeessakin koiran tulee valppaana kuunnella käskysanoja niin, että se on valmis tekemään esim. jonkun viidestä eri vaihtoehdosta, eikä niin, että se odottaa sitä yhtä tiettyä vain ja saattaa ennakoida helposti ja tehdä etuajassa liikkeitä.</span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "apple sd gothic neo"; font-size: large;"><br /></span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "apple sd gothic neo"; font-size: large;">3. Ennen
koetta pelkkä tokotaitojen tekninen osaaminen ei riitä. Kun taidot
ovat hyppysissä, vahvista liikkeiden toimivuutta treenaamalla
kymmeniä kertoja eri paikoissa (avoimet, suljetut, sisä- ja
ulkotilat), eri alustoilla (nurmikko, asfaltti, hiekka, maneesi
ym.), eri haju- ja äänimaailmoissa, eri häiriöissä (koirat,
liikenne, ihmiset). On reilua vaatia koiralta osaamista uudessa
koetilanteessa vasta, kun olet itse sille ne kaikki samanarvoisina
ympäristöinä esitellyt ja hyvillä motivaattoreilla kannustanut
sitä tekemään parhaansa sielläkin.</span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "apple sd gothic neo"; font-size: large;"><br /></span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "apple sd gothic neo"; font-size: large;">4. Psyykkaa
itsesi. Mielikuvaharjoittelulla hyödynnät itseäsi ja koiraakin
toki, kun tiedät mitä teet. Käy läpi koko luokka liikkeineen
silmät kiinni hiljaisuudessa, mieti konkreettisesti miten toimitte
koiran kanssa, mitä sanot? Mitä teet liikkeiden välissä? Miten
vastaat liikkeenohjaajalle? Vaikka olet hyvin valmistautunut, voi
olla että jännität hiukan silti, mutta paljon vähemmän!
Mielikuvaharjoittelun voi tehdä vielä myös koepaikalla ennen omaa
suoritusta oman keskittymisen helpottamiseksi! Muista säilyttää mielikuvissakin ilo ja hymyile vaikka samalla, se helpottaa myös rentoutumaan ja luo koiralle jopa kokeissa mielikuvan asiansa osaavasta ja kannustavasta kouluttajasta!</span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "apple sd gothic neo"; font-size: large;"><br /></span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "apple sd gothic neo"; font-size: large;">5. Älä
ilmoittaudu kokeeseen jos joku treeni on kesken tai olet epävarma
jostain osaamisesta. Kun liikkeet sujuvat pääosin hienosti eikä
pohjataidoissa ole enää hiottavaa juurikaan ja fiilis itselläsi
on hyvä, pistä ilmo menemään. Silloin sinulla on ehkä
kuukausi-kaksi aikaa vielä vahvistaa liikkeitä, harjoitella eri
häiriöissä ja alustoilla, hyvillä mielin. Aika helpolla tulee se
viime hetken stressi jonkun taidon parantamisesta tai korjaamisesta,
kun ollaan jo ilmoittauduttu mutta joku on vielä pielessä. Se on
aika heikko pohja hyvälle koesuoritukselle. Niinkuin koira, myös
sinä ohjaajana tarvitset koetta ja keskittymistä varten hyvän,
varman mielen! Muista sekin fakta, että kokeessa et juurikaan voi
korjata virheitä. Eli jos siellä käy fiba, on koiralla takana
yksi epäonnistunut suoritus jota et päässyt korjaamaan ja
auttamaan koiraa muistamaan oikean suoritustavan.</span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "apple sd gothic neo"; font-size: large;"><br /></span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "apple sd gothic neo"; font-size: large;">6. Toko ei ole aina vauhdikasta. Muista treeneissä keskittyä, olla kärsivällinen ja anna koiralle aikaa. Hyväksy se, että välillä joudut olemaan hiljaa, odottamaan että koira korjaa itse asentoa ja pääset palkitsemaan. Jos olet pyytänyt sen maahan, ja tiedät, että sitä on harjoiteltu niin paljon että se on koiralle tuttu asia, mutta silti sillä ajatus hairahtaa, anna sille aikaa – toistamatta käskyä – muistella ja toimia kuten sen oppimishistoria sille kertoo. Jonkun asian oppimiseen voi mennä kauemmin kuin toisen, ja sinun hommasi on silloin opettaa ja vahvistaa oikeaa toimintatapaa hiukan pidempään. Pidä treenit myös sopivan lyhyenä ja mielekkäinä, ilahduttava leikki kesken tokoilun piristää!</span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "apple sd gothic neo"; font-size: large;"><br /></span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "apple sd gothic neo"; font-size: large;">7. Älä
vertaa teidän osaamistanne muihin! Jokainen koirakko on erilainen.
Jokainen koira ja jokainen ohjaaja on erilainen. Ihmisten aikataulut
ja treenimahdollisuudet ovat erilaisia. Vaikka olisitte samassa
treeniporukassa, muista että treenaat kuitenkin ensisijaisesti
koiran ja oman viihtyvyytesi ehdoilla. Jos omat paineet kasvavat,
tulee helposti lykättyä taakkaa koirankin niskaan ”kun se nyt ei
vaan opi” ja siitä on seurauksena vain epävarma ja paineistuva
koira, ja tokoharrastuksenne on saanut jo pienen särön.</span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "apple sd gothic neo"; font-size: large;"><br /></span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "apple sd gothic neo"; font-size: large;">8. Pidä
koulutuspäiväkirjaa. Koira kehittyy kokoajan, samoin sinä
kouluttajana. Koska ihminen kuitenkin elää niin hektisesti siinä
tietyssä hetkessä, on ehkä vaikeaa muistaa lähtökohtia. Koiraa
kannustaa meidän tarjoamamme motivaattorit, ihmistä kannustaa
edistyminen, onnistuminen, ja kouluttajana kehittyminen. Edistymistä
ei niin hyvin näe ja ymmärrä, ellei välillä palauta mieleensä
mistä aikoinaan lähdettiin. Merkkaa päiväkirjaan eri
pohjataitojen ja liikkeiden harjoittelun aloitukset ja mahdolliset
eteen tulevat ongelmat, takapakit ja notkahdukset, suuret
saavutukset ja suunnilleen toistomäärät. Laita paikat joissa
olette treenanneet, treenikaverit ja häiriöt. Kun päiväkirjasta
löytyy vielä myös lista taidoista joiden tulee olla kunnossa
ennen koetta, sekä harjoitteluympäristöt jotka tulee testata
ennen koetta sekä häiriöt samoin, alkaakin sinulla olla aika
kattava paketti kokeeseen valmistautumiseen :)!</span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: "apple sd gothic neo"; font-size: large;"><br /></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "apple sd gothic neo"; font-size: large;"><i>Tämä kirjoitus on Tokossa taitavaksi -tekstisarjan ensimmäinen osa. Toinen osa käsittelee pohjataitojen opettamista ja treeni-ideoita mm. kauniin sivun, sekä asentojen opettamiseen.</i></span></div>
Mariahttp://www.blogger.com/profile/17316874529272943418noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7737267084345171793.post-71515294429728097712015-04-18T15:28:00.003-07:002015-12-08T02:20:56.697-08:00Minä ja mun metodit<div style="margin-bottom: 0cm;">
Koiramaailmaa on pyörittänyt jo
pitkään puhe koulutustavoista ja metodeista. Mikä on kouluttajan
tyyli? Millä metodilla saa parhaat tulokset missäkin lajissa, mikä
tapa auttaa mihinkäkin ongelmaan? Pitääkö eri tyyppisille
koirille ja roduille käyttää erilaisia koulutustapoja? Onko tarpeellista jakaa koiria haastaviin, perhekoiriin, harrastuskoiriin, ja miettiä sitten vasta sopivaa koulutustapaa?</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Oikeus ja vääryys mietityttävät
myös koirakeskusteluissa. Onko olemassa ihan oikeasti oikeita ja
vääriä koulutustapoja? Mitä koiraa kouluttaessa saa tehdä, mitä
ei, ja miksi ei? Jos tarvitaan nopeita tuloksia, onko mikä vain tapa
hyväksyttävissä, jos se toimii? Ja onko toimiva tapa
automaattisesti reilu ja hyvä koulutustapa? Miten koiran oppimiseen
ja mieleen vaikuttaa valittu metodi?</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Jokainen koiraharrastaja, kouluttaja,
valmentaja ja koiraa hankkiva miettii näitä. Tai sanotaan, että
toivottavasti miettii. Ja sitä kautta muodostaa itselleen kuvan
siitä, millaista yhteiselämää haluaa koiran kanssa viettää,
millaisen elämän haluaa koiraystävälleen tarjota. Ja miettii
tavoitteitaan, ja millä hinnalla niitä tahtoo saavuttaa.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Omalle koulutustavalleni ja
ajatusmaailmalleni en osaa antaa mitään yksittäistä nimeä. Olen
pohtinut näitä kysymyksiä paljonkin jo yli kymmenen vuotta, enkä
missään nimessä ole valmis ja kaikenoppinut. Kun lukee uutta tietoa, sitä
analysoi, miettii, pohtii, miten se vaikuttaa mihinkin. Toki tutkin
muitakin koulutustapoja ja mietin, mikä minusta niissä on hyvää,
mikä heikkoa, ja miksi.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Minulla on kyllä selkeä tyyli, tietyt
vahvat periaatteet. Ne ovat muodostuneet koko 30 vuotta kestäneen
koiraharrastukseni ohella, kouluttajatutkinnon tuloksena sekä lähes kahdeksan vuoden kouluttajatyön johtopäätöksenä. Tyylini perustuu opeille koiran
käyttäytymisestä ja oppimisesta, sekä ajatukselleni siitä, mikä
omasta mielestäni on oikein, ja mitä minun mielestäni koiran
kanssa elämisen tulisi olla. Ja mikä se asenne koiraa kohtaan eläimenä, tulisi olla. </div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgk16lY5xAClzGaNWaJWuriBbik1tDkP-wBRnPT2QZIC_Gjy4ka8kzOVglFAqv1ZRY2E0voi_-VQHVjPDOzl8OUqV_ENvl390XADBiBrM_e_di2TXbo6UGpVbrGTZPvZsDkK5wDWDGCPac/s1600/mb.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="196" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgk16lY5xAClzGaNWaJWuriBbik1tDkP-wBRnPT2QZIC_Gjy4ka8kzOVglFAqv1ZRY2E0voi_-VQHVjPDOzl8OUqV_ENvl390XADBiBrM_e_di2TXbo6UGpVbrGTZPvZsDkK5wDWDGCPac/s1600/mb.jpg" width="200" /></a></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Periaatteistani syvimmillä istunee
Reiluus. Tahdon, että koiraa käsitellään koirana, toisen
eläinlajin edustajana, joka hyppää tahtomattaan ihmisen
yhteiskuntaan. Tahdon, että ymmärretään sen ajatusmaailman,
prioriteettien ja motivaation lähteiden eroavuus verrattuna
ihmiseen. Tahdon, että sekä harrastettaessa, perusarjessa ja työssä
koiraan kohdistetaan vaatimuksia ja odotuksia, jotka ovat reiluja
verrattuna siihen mitä sille on jo opetettu, miten se on
kasvatettu, ja mihin se on totutettu.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Tavoitteenani kouluttamisessa ei ole
mahdollisimman nopea tavoitteiden saavuttaminen. Pyrin tasavertaiseen
ja sujuvaan yhteiseloon, pyrin harrastuslajeissa selkeään, mutkattomaan koiran opettamiseen sekä koiranlukutaidon kehittämiseen. Ongelmatilanteissa ja koiran äärimmäisten
tunnetilojen muuttamisessa pyrin rauhalliseen mielentilan
muuttamiseen ja pysyvään ratkaisuun, vaikka se veisi enemmän aikaa
ja vaatisi yllättävän paljon ymmärrystä ja kärsivällisyyttä.
Tahdon koiranomistajien olevan vahvasti mukana koulutuksessa, sekä
konkreettisesti, että ymmärrystasolla, jotta he tietävät mitä
tekevät ja miksi, ja osaavat jatkaa yhteistyötään koiran kanssa
myöhemmin myös ilman ulkopuolista apua. Tahdon kaikkien ihmisten ymmärtävän sen seikan, että koira toimii valitsemallaan tavalla, koska se on sille luonnollista ja sillä hetkellä sen mielestä järkevä vaihtoehto, ja jotta voimme muuttaa sen käytöstä, on sille löydettävä toinen, meidän maailmaamme paremmin sopiva käytöstapa.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Kouluttaessani haen tuloksia
onnistumisten kautta. Haluan nähdä onnistumisen tunteita sekä
koirassa, että koiran ohjaajassa. Tahdon koiran oivaltavan, tekevän itse, ilman ihmisen fyysistä puuttumista koiran tekemiseen. Haasteita kohdatessa haluan, että
ohjaajat pystyvät miettimään kriittisesti harjoitustilanteitaan ja tapojaan,
osaavat arvioida omaa ohjaustaan ja kouluttamista, ja muuttaa sitä
tarpeen tullen hyväksyen sen tosiasian, että koira tuskin kokee
haastetta samalla tavalla. Ja ymmärtäen, että koira haluaa
onnistumista aivan yhtä paljon kuin ohjaajakin.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Koiria en mielelläni jaa vaikeisiin ja helppoihin tyyppeihin, eri roduilla ja yksilöillä ne tarpeet ja motivaationlähteet ovat vaan erilaisia, ja jokaiselle tulee löytää oma hyvä tyyli. Mutta olen vahvasti sitä mieltä, että sama selkeyteen, kannustamiseen ja koiran oppimisen ymmärtämiseen perustuva koulutustyyli pätee ihan kaikilla koirilla. Ihan kaikilla. Ohjaajalta vaaditaan joskus mielikuvituksellisuutta, suurta keskittymistä sekä erinomaista treenien suunnittelutaitoa, mutta koulutusperiaatteet voivat silti olla täysin samat kuin aivan erilaisella koiralla.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Tähän kaikkeen perustuu meidän koirakoulun
koulutukset, luennot, blogi sekä oma koiraharrastukseni. Tavoite
työssäni on, että ihmisten ymmärrys koiran oppimisen kiemuroista
ja käyttäytymisestä lisääntyisi, ja että tieto olisi heillä jo
hyvissä ajoin. Paljon harmia ja ongelmia pystyttäisiin välttämään,
yhteiselämä olisi mutkattomampaa ymmärryksen lisäännyttyä, ja
koiran tuoma ilo pääsisi siihen mittakaavaan mikä sille kuuluu.
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
Että siltä pohjalta tätä työtäni
teen. Ja isolla sydämellä, elämäntyönä.Mariahttp://www.blogger.com/profile/17316874529272943418noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7737267084345171793.post-41803285143454587692015-01-21T06:42:00.000-08:002015-12-08T02:21:54.451-08:00Vedätkö aina hihnasta koska se on helpointa? Pyydä, puhu nätisti ja kommunikoi!<div style="margin-bottom: 0cm;">
Usein koiran kanssa liikkuessa tuntuu
helpoimmalta vaan vetää se mukaansa sinne minne oma nenä on
menossa, koska se on mahdollista. Tämä ilmiö näkyy näyttelyissä,
sekä kehässä että joka paikassa sen ulkopuolella, tokossa, ihan
peruslenkeilläkin. Koira menee sinne minne hihna vetää. Ja myöskin
tottuu samalla siihen, että tarvitsee mennä vasta sitten kun
kaulasta kiskotaan eri suuntaan.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Mutta tiedättehän; kyllä koiralle
voi puhua, sitä voi pyytää. Sillä on tarkat korvat :)! Helpompaa,
reilumpaa ja kivempaa kaikille on, jos koiralle puhutaan, sitä
pyydetään mukaan normaalilla, ehkä jopa kehuvalla/innostavalla
äänensävyllä ja se iloisesti saapuu. Omistajallekin on
helpottavaa, jos koira mielellään jonkun sanan kuullessaan jatkaa
matkaa haluttuun suuntaan.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgl_BCzlFYSnnt_plsc4scNHoqX6FtVGdgIa2JA82aY1PyUgmCF9dYbESxduF3KeRtWjrLtPq4Xe_lL5bbSVUpfZ7iBOynEB8ecTog_nU5PNsxz77YkMQAOyIQ3xSzP9nAG_ow5qpKmbYQ/s1600/senta.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgl_BCzlFYSnnt_plsc4scNHoqX6FtVGdgIa2JA82aY1PyUgmCF9dYbESxduF3KeRtWjrLtPq4Xe_lL5bbSVUpfZ7iBOynEB8ecTog_nU5PNsxz77YkMQAOyIQ3xSzP9nAG_ow5qpKmbYQ/s1600/senta.jpg" width="360" /></a></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Tokihan koiran täytyy ensin oppia,
että pyyntö on hyvin perusteltu ja että sitä kannattaa kuunnella,
eli pyyntöä ja koiran omaa reagointia omistajan suuntaan on
seurannut joku iki-ihana asia, mikä se sitten kullakin koiralla on.
aika moni jo ilahtuu kun omistaja hihkuu "Olitpas mahtava! Ihan
järjettömän taitava koira!" jos ei siinä muuta palkkaa ole
saatavilla :D.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<b>Löysää hihna, pyydä, kehu,
palkkaa</b></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Avainsana sekä opettamisvaiheessa,
että itse pyynnön käytössäkin on koiran oma toiminta, sen
itsensäkin haluama käytös. Hihna on löysä tai se löystytetään,
kun kutsua käytetään, koira ihan itse omilla tassusillaan kääntyy
ja ottaa askeleet ihmisen haluamaan suuntaan. Se ei siis reagoi
hihnan kireyteen, vaan kutsuun. Ja yleensä löysä hihna putsaa
koiran korvat, ja kohentaa koiran kuuntelumotivaatiota, kokeiltu ja
todettu noin miljoonasti, mm. koirakoulun tunneilla, näyttelyissä,
kisoissa, lenkillä. Toimii!</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgCf8UG9N4y6k3XK7Gi1bQDaDlpl5XnQjOa2Qr3_RnKXCj5fNFbxLCaCAXyjuDgL729qpxulziqCeCxEjoaAw_ViPAqJSFnbgZEv0PbNEfTrJEFKlT724H1jmeYFMr2Csi15YBl4tQCTU/s1600/pentu1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgCf8UG9N4y6k3XK7Gi1bQDaDlpl5XnQjOa2Qr3_RnKXCj5fNFbxLCaCAXyjuDgL729qpxulziqCeCxEjoaAw_ViPAqJSFnbgZEv0PbNEfTrJEFKlT724H1jmeYFMr2Csi15YBl4tQCTU/s1600/pentu1.jpg" width="300" /></a></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Jo pentuaikana kannataa opettaa
koiralle tämä olennainen ja jalo kuuntelun taito. Jos ihmisen
sanomisilla ja höpinöillä on sille joku merkitys, se kerta
kerralta lisää sen kuunteluintoa ja oma-aloitteista kontaktia. Jos
se omalla käytöksellään, eli sillä kääntymisellä kohti
ihmistä saa jotain itselleen merkityksellistä aikaan, sitä
kannattanee tehdä jatkossakin.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Kiinnitä opettaessasi huomiota omaan
äänensävyysi. Pidä se iloisena ja rauhallisena, tarpeeksi
matalana mutta innostavana. Älä kilju, karju tai komenna. Käytä
sellaista ääntä jota itsekin mielelläsi seuraisit :). Jos ihminen
käyttää aina kovaa ääntä (yleensä siihen liittyy myös
negatiivinen kiihtyminen eli kaikkea muuta kuin kehuva ja kanustava
toiminta), ei koira voi oppia hiljaisen rauhallisen äänen
kannattavuutta. </div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Opeta hyvä huomiosana, jonka vahvistat
herkuilla toimivaksi. Nimi, tai joku muu, "mennääs",
"tulehan" "letsgou" tai muu pyytävä,
helppokäyttöinen kutsusana. Vahvista sitä vaikka koko koiran
elämän läpi pitämällä äänensävy aina kannustavana ja jokin
kiitos oikeasta toiminnasta ulottuvillasi. </div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Kehusana toimii hyvänä kannustimena!
Jos koira vaikka lenkillä jumittuu johonkin, ja sinä tahtoisit jo
jatkaa matkaa, sano sille kehuvalla äänellä "wau, miten hyvä
koira! Tule niin mennään!" Todennäköisesti se yllättyy,
ilahtuu ja tulee katsomaan, miksi hihkut onneasi :D! Jos palkat
muistui mukaan, palkitse ja kehu lisää ja jatka matkaa!</div>
<br />
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDspmZ57N6_sb3YFolVhgjHZBpnMc180z0NS7Q2hUp7vdinfro_N9li0l5FvifKXKGviXuJalVVXz7GtRjcX30sW4zd5DqfITctFQTxwvdIw-3JfM07DRP08Z8UXrnxX98sllpf16JA9E/s1600/valkonen.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="220" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDspmZ57N6_sb3YFolVhgjHZBpnMc180z0NS7Q2hUp7vdinfro_N9li0l5FvifKXKGviXuJalVVXz7GtRjcX30sW4zd5DqfITctFQTxwvdIw-3JfM07DRP08Z8UXrnxX98sllpf16JA9E/s1600/valkonen.jpg" width="400" /></a></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Itse käytän myös paljon eleitä
joilla ohjaan koiralle suuntia tai muita merkkejä - auttaakseni ja
selkiyttääkseni ohjeitani. Niistä on yleensä runsaasti hyötyä,
esim vaikeassa häiriössä tulee minulta sekä sanallinen että
elevinkki, niin koiran on helpompi toimia.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Muista, että silläkin on merkitystä,
monestiko pyydät. Jos pyydät kerran, ja edes jotenkin kohtuullisen
ajan kuluessa koira toimii kuten toivot, kehu ja palkkaakin, niin
sepä alkaa tulla sieltä kerta kerralta nopsemmin :)!</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Asia vaikuttaa yksinkertaiselta, eikö?
Varmasti se sitä onkin, ja moni lukija saattaa pohtia, että kyllä,
noin minä juuri teen. Mutta haastankin teidät tehtävään! Kokeile
muutaman päivän ajan! Aina kun on tilanne, jossa tekee mieli vetää
koira hihnasta toiseen suuntaan, stop! Älä vedä! Anna hihnan olla
löysä ja kutsu kauniisti koiraa! Ei paha haaste, eihän? Kiitoksen tästä pienestä työstä näet siinä, kun koira alkaa myös muissa tilanteissa, niissä vielä ratkaisevimmissakin, kuunnella sanojasi, pyyntöjä ja ohjeita paremmin!</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Muista kuitenkin, että kuunteleminen
vaatii koiraltakin tiettyä otollista mielentilaa, sillä koira on
mestari priorisoimaan, ja todellakin toimii kuten itselleen parhaaksi
näkee. Siksi kovin kiihtynyt, pelokas tai hirmu innostunut koira ei
varmastikaan kuuntele niin helposti koska sillä on oma
tärkeysjärjestys mielessä. Tällaisissa tilanteissa aloita treenit
siis mielentilan muuttamisesta, se on oma juttunsa se!</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg89SSPZXBOG1QAvkUpe-8MiGIr1rHGig2kbop7hVna8DobhCpO3pGXyzgYI0OISDoqalrvhsl6POBZe-fpks1GZ1Cvc4GPo5l1hswAPiQHj3_6XuDho7Ts2jnioxhX0lfrC8sHnLu3U38/s1600/pentu2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg89SSPZXBOG1QAvkUpe-8MiGIr1rHGig2kbop7hVna8DobhCpO3pGXyzgYI0OISDoqalrvhsl6POBZe-fpks1GZ1Cvc4GPo5l1hswAPiQHj3_6XuDho7Ts2jnioxhX0lfrC8sHnLu3U38/s1600/pentu2.jpg" width="400" /></a></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Ennakoimalla ja kauniisti
kommunikoimalla saat koiran kokemaan enemmän onnistumisia ja lupaan,
että sinunkin mielesi on rennompi, ja olet hiukan onnellisempi kun
yhteistyö on sujuvaa, koira kuuntelee puhetta ja toimii mielellään.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<b>Tässä pari esimerkkiä, kokeile!</b>
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Näyttelyssä: Sen sijaan että koira
vaihtaisi suuntia, juoksisi ja seisoisi niinkuin hihna käskee,
kokeile puhua koiralle, anna ohjeet! Pidä hihnaa mahdollisimman löysällä
(kyllä, on mahdollista esittää koira hihna ryhdikkäänä mutta
niin ettei se kiristä kaulassa, harjoittelun tulos!) ja katso kuinka
kehänne etenee. Suosittelen kyllä testaamaan jo ennen oikeita kehiä
niin sujuu siellä sitten vielä paremmin! Käytä myös eleitä,
pieniä käsimerkkejä suunnan vaihdossa (esim. kolmiossa) niin saat
nopeatempoisen näyttelytoiminnan tuntumaan koirasta helpommin
ymmärrettävältä ja se tietää myös tekevänsä oikein! Muista
vähän hymyillä, se vaikuttaa omaan oloosi, poistaa hiukan
jännitystä, saa koiran kokemaan että olet hyvällä tuulella ja se
haluaa tehdä kanssasi töitä. Ja sitäpaitsi näytätte hyviltä ja
iloisilta kehässä!</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Lenkillä: Jos koira jää
tuijottelemaan jonnekin tai haistelee toosi pitkään ja sinä jo
jatkaisit matkaa, löysennä hihna itse, pyydä kauniisti yllättäen,
kehuvalla äänellä ja kun koira iloisena saapuu, kehu lisää ja
vaikka palkkaakin samantien! Toista samalla lenkillä muutamaan
kertaan, niin uskoisin, että tulee nopsempaa aina kerta kerralta :).</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Tokossa: Jos koira jätättää
seuraamisessa, anna sen löytää se oikea paikka itse, sen sijaan
että kiskaisisit hihnasta. Lisää vauhtia, pidä hyvä tuoksuva
palkkio tasan oikeassa paikassa ihan paikallaan ja anna koiran tulla
tavoittelemaan sitä. kyllä se ottaa sinut kiinni, samalla
motivoituu, innostuu ja onnistuu! (vinkki: eikä tuota jätättämistä
pääse oikein syntymäänkään kun harjoittelet seuraamista
siirtämällä täydellisiä sivuja suuntaan jos toiseen :)...) </div>
Mariahttp://www.blogger.com/profile/17316874529272943418noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7737267084345171793.post-772184730800282782014-10-08T03:39:00.000-07:002015-12-08T02:20:45.648-08:00Ole koiralle kannustava ystävä ja taitava opettaja<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Eläinten viikon kunniaksi on hyvä
pohtia millaista elämää tarjoamme koiraystävillemme. On hyvä
miettiä niiden merkitystä meille, ja etenkin meidän merkitystä
niille. Mitä niin hienoa voimme niille tarjota, että niiden
kannattaa jakaa koko elämänsä ihmisen kanssa? Jos koira olisi
pienenä tiennyt millaiseen paikkaan tulee, olisiko se valinnut juuri
meidät omiksi ihmisikseen?</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Koiranomistajan vastuu on valtavan
suuri. Ihminen päättää koiran liikunnasta, ulkoiluajoista,
harrastuksista eli ajanvietosta, ruokinnasta, sosiaalisista
suhteista, terveydenhoidosta, elinympäristöstä, nukkumapaikoista…
Kaikesta. Tämän lisäksi ihmisen vastuulla on omasta
koiratietämyksestään huolehtiminen. Koiranomistajalla on siis
paljon harteillaan, mutta onneksi he haluavat sen yleensä ylpeydellä
kantaa! Ja aina voi oppia uutta, kun vaan haluaa!</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipZlU7N8JXknbOP1YY6QyQjgoBcxep1ftuSKCHb9g7ooneQSi1xJteGOdeA41A2tTE5jSQGeo9xYDsE00AvitNaXaEupyPHsU1c7L9CF6Pxl8AVnJsMMk36Y-iPYgKduZy7Nixkgh01AM/s1600/ejab.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="121" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipZlU7N8JXknbOP1YY6QyQjgoBcxep1ftuSKCHb9g7ooneQSi1xJteGOdeA41A2tTE5jSQGeo9xYDsE00AvitNaXaEupyPHsU1c7L9CF6Pxl8AVnJsMMk36Y-iPYgKduZy7Nixkgh01AM/s1600/ejab.jpg" width="400" /></a></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Tässä 10 ajatusta, joita jokaisen koiranomistajan sekä koiranhankintaa suunnittelevan kannattaa välillä mielessään pyöritellä :)!</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
1. <b>Esittele koiralle ihmisen maailma</b>.
Ihmisen tehtävä on esitellä yhteiskuntamme koiralle turvallisesti
mutta kattavasti, jotta koira voi luottavaisin mielin elellä
keskellä lajilleen epänormaalia ympäristöä. Jos otat pennun,
muista, että 8-16 viikon iässä pennun tulee tottua rauhallisesti
kaikkeen, mitä se kenties tulee elämässään kohtaamaan, jotta
niistä tulee koiralle normaaleja elämäntilanteita. Totuta koira
rauhallisesti, sen omaa kiinnostusta seuraten, ääniin,
ympäristöihin, ihmisiin, toisiin kiltteihin koiriin, muihin
eläimiin, kulkuneuvoihin. Älä ylitä koiran jaksamisen rajoja
kuitenkaan! Myös aikuista koiraa voi ja pitää totuttaa uusiin
asioihin, mutta ehkä vielä rauhallisemmin, riippuen koiran
historiasta ja luonteesta.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
2. <b>Opettele ymmärtämään koiraa.</b>
Opiskele koiran oppimista ja sen käytöksiä ja niiden syitä,
eleitä ja liikkeitä. Opettele ymmärtämään nimenomaan omaa
koiraasi, sillä jokainen on myöskin yksilö ja toimii itselleen
parhaalla tavalla. Jos teillä on joku isompi ongelma, muista pyytää
apua koiran mieleen ja käytökseen perehtyneeltä asiantuntijalta!
Muista, ettet ylitä koiran rajoja, jos se on pelokas tai ahdistunut,
pyydä mieluummin apua pian!</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
3. <b>Opeta koiralle, mitä siltä
odotetaan ihmisen maailmassa.</b> Sillä on ihan varmasti olemassa jo
pienenä käytösvaihtoehtoja eri tilanteisiin, ne tulevat sen
perimästä, luonteenpiirteistä, tunnetiloista ja
oppimishistoriasta. Koska meidän toivomamme käytökset eroavat
useimmiten koiran itsensä tarjoamista käytöksistä, on meidän
opetettava ihmisen versiot heti, kun koira ei vielä ole omiaan
ottanut käyttöön ja vahvistanut niitä. Esimerkiksi
ohitustilanteet, ovella vahtiminen, hyppiminen tervehtiessä tms.
Muista miettiä valmiiksi mitä käytöksiä toivot, ja vahvista
niitä! Mitä vahvistat, sitä saat!
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
4. <b>Koiraa kouluttaessa ole kannustava,
johdonmukainen ja pyri onnistumisiin</b>. Ennakoi ja vältä virheet,
ohjaa koiraa oikeaan ja palkitse runsaasti. Harjoittele paremmaksi
kouluttajaksi! Kun sinä tiedät mitä teet, ja miten opetat, oppii
koira nopeammin, eikä sen tarvitse tuntea arjessa epävarmuutta
sinun toiminnastasi, se saa luottaa sinuun varauksetta. Opettaessasi
ja vahvistaessasi koiralle uusia oppeja, palkkioita et voi ehkä
koskaan antaa liikaa. Niillä annamme koiralle syyn käyttäytyä
mieluummin meidän tavallamme, kuin sillä sen omalla vaihtoehdolla.
Mitä enemmän palkkioita, sitä isompi syy tehdä hommia meidän
kanssa, omasta aloitteestakin, ja innolla :)! Väärät versiot ovat
oma-aloitteisen koiran omia ehdotuksia ja tapa löytää se oikea
mitä haetaan, älä siis rankaise koiraa tekemiseninnosta vaan ohjaa
ja houkuttele se tekemään oikein, jotta saat vahvistettua oikeaa
toimintaa.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
5. <b>Huolehdi koiran fyysisestä
hyvinvoinnista, mieluummin enemmän kuin vähemmän!</b> Me ihmiset
tiedämme mitä tunnemme, ja osaamme toimia sen mukaan. Teemme itse
päätökset omasta hyvinvoinnistamme niin pitkälle kuin
mahdollista. Koira ei pysty siihen edes osittain. Seuraile koiran
liikkeitä ja kuntoa, jos jotain muuttuu, tutkituta koira. Pidä
silmät auki ihan pienillekin muutoksille! Pidä koiran lihaskunto
tarpeeksi hyvänä, ja käytä koira hierojalla vaikka kerta pari
vuodessa, vaikkei siihen olisi akuuttia tarvetta. Koiran
kivunsietokyky on korkea ja kivun peittäminen sille luonnollista,
siksi meidän vastuumme on olla hereillä ja seurailla, aina!
Muistetaan, että vaikka kipu ei muuten näkyisi, jo kipeät
lihakset, pienetkin tulehdukset tms. saavat koiran käyttäytymään
kummallisesti, jopa aggressiivisesti, kun sen päätehtäväksi tulee
kivuista ja huonosta olosta huolimatta vain pärjätä jotenkin
päivästä toiseen.
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
6.<b> Ilahduta :)!</b> Järjestä pieniä
yllätyksiä lenkillä, kotona, pihalla… Heitä kourallinen nameja
etsittäväksi nurmelle, tuo uusi lelu! Herkkuja voi saada
pienilläkin tehtävillä, minäkin annan koirilleni palkintoja jopa
ihan olemassaolosta :). Treeneissä voi tulla välillä pienemmästä
asiasta isompia palkkoja, sehän vain kannustaa tekemään enemmän
ja paremmin kun motivaatio kasvaa ja mieli on iloinen! Ja usealle
koiralle pieni ja helppo treenihetkikin rauhallisessa tilanteessa
kesken lenkkiä on ilahduttava, ja siitä on jatkossakin hyötyä.
Kiitokseksi ihmisen spontaanista toiminnasta, koiran yllättävästä
ilahduttamisesta, saa luottavaisen, iloisen, ystävän, joka
mielellään ottaa kontaktia vapaaehtoisesti vaikeissakin
ympäristöissä!</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
7. <b>Mieti missä koirasi on hyvä, mikä
on sen juttu?</b> Koiralle antoisin tapa harrastaa on sellainen, missä
se saa tehdä itselleen luontaisia asioita ja saa heti alkuun
edistystä ja onnistumisia. Ja etenkin omistajan kannalta on hienoa,
että lajissa päästään etenemään ja tavoitteita saavutetaan.
Usein koira-arkea siivittää jonkinasteiset ongelmakäytökset, ja
elämä pyörii liikaa ongelmien ympärillä. Silloin viimeistään
kannattaa kaivaa esiin koiran vahvuudet ja omat toiveet koiran kanssa
harrastamisesta, ja ruveta puuhaamaan jotain sellaista, mikä tuo
hyvän mielen kummallekin! Ongelmia voi ratkoa siinä sivussa uusilla
käytösharjoituksilla ja vastaehdollistamisella, mutta pelkkiin
ongelmiin ja niiden ratkaisuihin ei kannata uppoutua, ota joku
mukava, helppo ja luontainen tavoite teille yhteiseksi, jotta
onnistumisiakin saadaan ja näet koiran välillä taitavana ja
innostuneena, ja olet siitä ylpeä! Tarjoa tehokkaalle
paimenkoiralle oikeaa paimennusta, ja hyvälle nenänkäyttäjälle
jälkihommia! Vauhdikas intopinkoja lähtekööt maastojuoksuihin ja
virkeä vetokoira valjastettakoon oikeisiin vetohommiin!</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
8.<b> Mitkä ovat koirasi elämän
kohokohtia, mitä se miettii?</b> Miettimällä juuri sinun koirasi elämän tärkeimpiä
asioita saat aika hyvän kuvan siitä, miten koirasi ajattelee ja
mitä se toivoo. Mitkä ovat sellaisia asioita, joista koira silmin
nähden ilahtuu ikihyviksi? Onko se joku tietty ihminen? Treeneihin
mukaan pääseminen? Tai ylipäätään autonkyytiin hyppy ja
yhteinen puuhailu? Onko se metsälenkki kivan koirakaverin kanssa?
Tee sellainen mind map-kartta, jossa on koirasi elämä
kartoitettuna, kaikki ilahduttavat asiat, stressaavat asiat, rennot
hetket ja harrastukset, kaikki mitä keksit. Rakenna sillä tavoin
mieleesi kuva koiran luonteesta ja mielestä :)!</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
9. <b>Pidäthän huolen, että koiralla on
lajitovereita ystävinä!</b> Vaikka koirat varmasti rakastavat ihmisen
kanssa olemista, ei mikään tai kukaan pysty olemaan koiralle niin
luonnollinen leikkitoveri kuin toinen koira. Kaikki koirat eivät voi
olla ystäviä keskenään, mutta jokaiselle löytyy joku! On hyvä,
jos koiralla on omassa perheessä kaveri, mutta toivoisin, että
koirilla olisi myös kodin ulkopuolisia koirasuhteita :)! Se piristää
niiden mieltä ja tuo vaihtelua. Eikä itse asiassa aina perheen
omien koirien väliset suhteet ole ihan niin auvoisia kun toivoisi,
monesti on niin että koirat eivät esimerkiksi leiki koskaan
keskenään vaikka siinä samassa talossa aina aikansa viettävät ja
samat lenkit kulkevat. Koiran oikeuksiin kuulu saada olla koira ja
leikkiä koiramaisesti toisen koiran kanssa ihan pienestä pennusta
lähtien, ja onkin tärkeää jo ekoina uuden kodin päivinä on hyvä
etsiä pennulle koiraseuraa. Näe vaivaa, jotta löydät omalle
koirallesi juuri sopivan ystävän! Riittää, että hyviä ystäviä
on pari kolme. Koirien välinen aito ystävyys ja ajanvietto ovat
korvaamattomia asioita niille itselleen, ja saavat myös omistajan
onnelliseksi :)!</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
10. <b>OLE YSTÄVÄ!</b> Sinun ei tarvitse
mieltää itseäsi suurena johtajana, vaan ystävänä, opettajana,
vastuunkantajana. Olet saanut elämääsi uuden ystävän, ja sinun
tehtäväsi on kantaa vastuu ystäväsi hyvinvoinnista, aina. Se
luottaa sinuun kaikessa ja antaa oman vilpittömän rakkautensa.
Kannathan kunnian kiitollisena!</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZ2EKs54b-HKrAI4Rze1mARiNaP6g0cIUvI4vfmyp6_s2JvIkOOvTS_p_uQSRbc22iO-lgaKTjNb-WEl28hHQAcmOu3Wbh5Qvk5QGb3fIs4PWMUGKFv8N2KJbsKXAx9an_VBVQLCRiZwU/s1600/ejab2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="170" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZ2EKs54b-HKrAI4Rze1mARiNaP6g0cIUvI4vfmyp6_s2JvIkOOvTS_p_uQSRbc22iO-lgaKTjNb-WEl28hHQAcmOu3Wbh5Qvk5QGb3fIs4PWMUGKFv8N2KJbsKXAx9an_VBVQLCRiZwU/s1600/ejab2.jpg" width="400" /></a></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<br />
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
Mariahttp://www.blogger.com/profile/17316874529272943418noreply@blogger.com2