Anna koiralle mahdollisuus olla timantti

Kaikissa koirissa on taitoa. Jonkinlaista. Ja meillä ihmisillä odotuksia. Aina ne eivät kohtaa.

Koiraa ottaessamme meillä monilla on jotain suunnitelmaa, kenties tiettyä harrastusta varten. Se on hienoa, ja varmasti oikein treenaamalla ja toki hyvällä rotu- ja yksilövalinnalla päästään jo pitkälle. Emme kuitenkaan voi ennustaa kaikkea, ja joskus toisinaan koira ei täytäkään sitä suunnitelmaa, joka meillä sitä varten oli. Olkoonkin motivaation puute, epäsosiaalisuus, pelokkuus, sairaus tai muu aiheuttajana, mutta jostain syystä koira ei vain sovi siihen kuvaan mikä mielessämme sitä ottaessa oli. On ihan ymmärrettävää, että tosi harrastaja saattaa aikansa yritettyään hommata toisen yksilön. Silti toivoisin hartaasti, että koira, joka odotuksia ei ehkä täyttänytkään, saisi mahdollisuuden näyttää, oppia ja onnistua.

Löydä koirasi vahvuudet. Unohda odotukset, ja avaa silmät niin suuriksi kuin saat. Mitä jos se onkin todella hyvä jossain muussa? Näe, kuule, aisti. Mitä sinun koirasi osaa? Mitä se koira haluaa tehdä? Unohda hankaluudet, unohda pettymykset. Kokeile rohkeasti erilaisia harrastuksia, anna koiralle avaimet omaan taitavuuteensa! 

Hyvin suuri määrä koiria jää mielestäni omia taitojaan vaille. Nenätyö, fyysinen tekeminen, vetoharrastus, paimennus, meillä löytyy valtavat mahdollisuudet päästä etsimään koiran omia vahvuuksia. Puhun koiran omien onnistumisten puolesta, hyvästä mielestä, kiitoksesta ja hyväksytyksi tulemisesta. Mutta myös omistajan mielestä, siitä mahtavasta tunteesta, kun näkeekin vaikkapa aran koiran saavuttavan onnistumisen esimerkiksi agilityssä. Tai hyperaktiivisen koiran väsyneenä pitkän, onnistuneen jäljestyksen seurauksena. Omistajan mieli kevenee, omatunto puhdistuu, olette löytäneet jotain yhteistä, missä olette hyviä! Olet keksinyt jotain, mistä koirasi pitää, jotain lajityypillistä toimintaa, tai muuten vaan mahtavaa aktiviteettiä. 

Koiranomistajat, kokeilkaa! Rohkeasti! Keksikää uusia harrastuksia, jos tuntuu, ettei kaikki tämän hetkinen vie onneen. Tai vaikka veisikin, voitte löytää jotain mahtavaa! Etsikää oppia, kursseja, seminaareja! Meilläkin OnniDogissa syksyllä pääsee kokeilemaan yli 20 eri lajia, tulkaa vaikka sinne! Tämä on yksi syy, miksi aikoinaan OnniDog-tapahtuman kehitin. Kokeilkaa uutta, antakaa koiralle mahdollisuus näyttää mistä SE nauttii, ja mihin SE pystyy!

Minä menetin yhden timanttini maaliskuun alussa. Ottoa varten oli suunnitelmat olemassa jo sen tullessa, ja siinä sitä sitten alettiin tutustumaan, ihmetellen ja oppien. Otto oli koira, joka opetti minulle enemmän kuin yksikään koira koskaan. Opetti koiran mielestä, rehellisyydestä, aitoudesta. Oton vierellä opin asioita itsestäni, nöyrryin, peruutin ja harjoittelin. Kysyin ja vastasin, opettelin ja opettelin.

Omat odotukseni liittyivät tiettyihin harrastuksiin, ja vasta Oton ollessa jo aikuisempi, noin ehkä 4 vuotias, hyväksyin lopullisesti sen, että vaikka Otto oli treeneissä innokas ja osaava, äärimmäisen ihana ja motivoitunut, en pystynyt sen oloa kisahäiriössä niin vahvaksi ja itsenäiseksi luomaan, että se olisi voinut keskittyä täysin ja olisin voinut luottaa yhteiseen saumattomaan tekemiseen toisten koirien läsnäollessa. Se hyväksyi paljon, mutta ei kaikkea. Se luotti moneen, muttei kaikkiin. Niinpä annoin lopulta olla, onneksi. Omaa onnellista treeniä tehtiin aina, mutta odotukseni laskin.

Keksimme ja löysimme uusia mahtavuuksia. Otto ilmensi hienoa jäljestystyötä, intoa vetämiseen ja kyllä, koiratanssi oli siitä älyttömän hauskaa. Onneksi kerkesimme edes hiukkasen aloittaa. Olen siitä kaikenkaikkiaan kuitenkin onnellinen, että koko Oton elämän meidän tekeminen oli kivaa, Otto nautti ja puhtaalla sydämellä voin sanoa, että koira oli treeneissä täysin positiivisella mielellä, suorittaessaan iloisesti. En teettänyt sillä tarkoituksellisesti virheitä jotta voisin korjata, vaan opetin alusta asti oikein. Säästin sitä liian stressaavilta ympäristöiltä, hiukan toki vaikeuttaen ja kärsivällisyyttä kehittäen. Onnistumisia tarjoten! Omaa mieltäni olisin voinut armahtaa jo aiemmin, unohtaa typerät odotukseni ja etsiä jo kauan sitten muita harrastuksia.

Otto oli sairastuessaan juuri täyttänyt 6 vuotta. Meillä oli moni asia kesken, paljon ihanaa edessä. Varmasti olisi ollut paljon hyvää mieltä ja onnistumisia, saavutuksiakin. Yhdessä tekemistä, rutkasti iloa. Jäin velkaa.

Otto oli timantti. Karu, rohkea, rehellinen. Tarkka ystävistään, mutta heille hellyydenkipeä. Aito. Näin aitoa timanttia tuskin saan koskaan enää sylissäni pidellä. Otolle kiitos kaikesta.