Meillä ihmisillä on aika vahvassa
ajatus, että kun annamme koiralle jonkun palkkion, sen on pakko
tehdä jotain sen eteen. Sen tulisi ansaita palkkionsa jollain
työllä. Niin meille opetetaan, ja minäkin olen toistellut sitä
kunniakkaasti, kun vaan muistetaan kontaktin luomisen perusajatus ja
annetaan palkkoja välillä myös pelkästä olemassaolosta. Mutta
miksi?
Yksi koiran ja ihmisen välistä
suhdetta vahvistava seikka on eittämättä koiran palkitseminen
esimerkiksi lelulla tai herkuilla, tai ihan silityksellä. Palkkoja tarvitaan kouluttamisessa, joko arjen taitoihin tai harrastuksiin, mm. ohitusharjoittelussa, koulutuksissa,
näyttelyssä, kaikkialla missä vain jotain koiralle opetamme. Palkat eivät
kuitenkaan liity pelkästään treenaamiseen, vaan myös puhtaasti
kontaktin vahvistamiseen ja ihmisen merkityksen luomiseen.
On kyllä aivan totta, että useimmiten
koirat haluavat kyllä ihan itsekin sitä treeniä ja työntekoa.
Treenaamisen täytyykin olla kivaa, se on hyvää aktivointia koiran
elämään ja tuottaa onnistumisia. Oikein suunnitellut treenit
ilahduttavat ja opettavat! Se on suuri osa koiran elämää,
aivotoiminnan virkistämistä. Treeniksi en laske rankaisun avulla
opettamista, vaan puhtaasti palkiten, oikeaan taitoon ohjaten ja
kannustaen treenaamista, jossa koiran viihtyminen on isossa osassa.
Treenaaminen on kuitenkin koiralle myös
väsyttävää, ja voin vain kuvitella, miltä koirista tuntuu
yrittää tulkita ihmisen käskyjä ja eleitä. Yritämme olla aina
johdonmukaisia, puhua ja elehtiä samoin kerta toisensa jälkeen. Teemme silti virheitä, jotka koiran täytyy osata sivuuttaa.
Se vaatii koiralta ihan
tolkuttoman keskittymisen. On reilua, että osa koiran palkoista elämässä tulee helposti onnistumalla, jopa joskus ihan ilmaiseksi.
Treenaamisessa palkat siis ilahduttavat
ja merkkaavat onnistuneet suoritukset. Mutta ilahduttavat ne
muutenkin. Treenatessa koira osaa odottaa palkkaa ja tekee sen eteen
töitä. Keskittyen, tarkkaillen, parhaansa yrittäen. Mutta
yllättäen annettu palkka tuokin vähän erilaista seurausta. Kun
koira ei odota saavansa mitään, mutta silti sille tarjotaankin
jotain hyvää, mennään jo vahvasti tunteisiin. :)
Mielentilan nousu on taattu, ja
ilahtuminen saa jopa suuremman merkityksen kuin treenatessa. Kyllä sen tietää ihminen itsestäänkin. Se on kuin yllättävä kukkapuska, tai postissa tullut arvontavoittoilmoitus. Miten se päivä saakaan ihmeellisen käänteen mielentilassa!
Ja koska kaikki me tiedämme kontaktin opettamisen perusidean, eli kun ihminen on hyvä, ja siltä tulee paljon hyvää, sitä kannattaa seurailla... Yllättäen annetuissa palkkioissa ihmisen positiivinen yllätyksellisyys lisääntyy. Ihmisen eleet ja pyynnöt saavat isompia merkityksiä, koiralle tulee parhaassa tapauksessa tapa seurailla ihmistä automaattisesti ja tarkkailla milloin mahdollisesti palkkoja olisi tulossa. Yhtäkkiä huomaammekin, että palkkaamme sitä sen itse ottamasta rennosta kontaktista, joka alunperin on ostettu ilmaisilla palkoilla. Silloin ollaankin jo siinä tilanteessa, että koira on pistänyt loton vetämään ja tietää, että jollakin kertaa tästä hyvästä kontaktista mää saankin palkkaa :).
Ja koska kaikki me tiedämme kontaktin opettamisen perusidean, eli kun ihminen on hyvä, ja siltä tulee paljon hyvää, sitä kannattaa seurailla... Yllättäen annetuissa palkkioissa ihmisen positiivinen yllätyksellisyys lisääntyy. Ihmisen eleet ja pyynnöt saavat isompia merkityksiä, koiralle tulee parhaassa tapauksessa tapa seurailla ihmistä automaattisesti ja tarkkailla milloin mahdollisesti palkkoja olisi tulossa. Yhtäkkiä huomaammekin, että palkkaamme sitä sen itse ottamasta rennosta kontaktista, joka alunperin on ostettu ilmaisilla palkoilla. Silloin ollaankin jo siinä tilanteessa, että koira on pistänyt loton vetämään ja tietää, että jollakin kertaa tästä hyvästä kontaktista mää saankin palkkaa :).
Ilmainen, helposti saatu palkka myös nostaa motivaatiota. Treenit voi vaikka aloittaa ilmaisilla palkoilla ja lopettaa samoin. Minä olen kaikki nämä kouluttajavuodet pitänyt koulutuksissa mukana omiakin koiria, Berttaa, Ottoa ja Oodia, näyttämässä milloin mitäkin mallia tai olemassa muuten vaan vierailevana tähtenä :). Ja hakemassa samalla ilmaista palkkaa. Nakkia tai juustoa sormissaan silppuava ohjaaja on aika mielenkiintoinen, etenkin kun se tiputtelee maahan niitä paloja vahingossa ja välillä tunkee suoraan suuhun, vaikka se puhuukin kokoajan kaikille muille mitä sattuu. Sitten välissä se pyytäkin ennen namia jonkun homman niin avot, sieltä tulee yleensä hiukkasen nopeaa suoritusta!
Kaikista parasta on ehkä se ilahtumisen ilme :).
- Oikeestiko? Nyt?! Ai voin tästä syödä vaan vaikken tehnyt mitään?
- Anna mennä, kiitos olemassaolosta <3.
Hyvänä esimerkkinä kerrottakoon vielä yksi ongelmakäytöstapaus, jossa koira kotoa lähtiessä tietyssä t-risteyksessä aina kadotti täysin kontaktin ja pälyili ympärille ja ja hermostui, haukkui, mitä vaan nähdessään reagoi äkisti. Kontakti oli vaikea saada takaisin. Sille oli siinä samassa paikassa tapahtunut pari onnetonta juttua ja sen käytös oli ihan ymmärrettävää. Käytöstä lähdettiin muuttamaan monilla tavoin, mutta yksi tärkeä oli ilmainen helppo palkka juuri ennen risteystä, ja heti sen jälkeen, kun vaan pystyi syömään. tosi vahva hyvä palkka. ja joka ikinen kerta. hiljalleen sen kontakti pysyi läpi risteyksen ja se halusi nameja itse, oppi pyytämään tietyssä kohtaa. myöhemmin jatkettiin niin, että se sai myös treenata helppoja asioita risteyksen lähettyvillä, ja koko risteys sai täysin uuden merkityksen. kaupanpäällisenä kontaktia alkoi tulla muuallakin helpommin. toki koiran kanssa tehtiin paljon muutakin. mutta tämä toimii!
VastaaPoista