Tokossa
taitavaksi osa 1
Toko
on monella tapaa ihana laji. Parhaimmillaan se lujittaa ihmisen ja
koiran suhteen saumattomaksi, vahvistaa keskinäistä luottamusta,
tuo onnistumisia ja iloa, sekä luo yhteishenkeä harrastusporukan kanssa.
Tokosta voi nauttia täysin rinnoin!
Usein
kuitenkin tokotreenien sivutuotteena tulee hiukkasen liian kova
stressi. Syynä yleensä pärjäämisen hinku, epäonnistumisen
pelko, ehkä tieto omasta harjoittelunpuutteesta. Kiire päästä jo
kisoihin, kiire saada tuloksia. Vahingossa ihminen tulee helposti
pistäneeksi turhan suuren painon koiran tekemiselle, kun taas omaa
koulutustapaa ja ajatusmaailmaa voisi silloin hiukan tarkastella.
Onko koira varmasti valmis? Seuraanko varmasti koiran etenemistä,
enkä omaa aikatauluani? Olenko hypännyt jonkun perustaidon
viimeistelyn yli? Menenkö kokeeseen luottavaisin mielin?
Tokoa
on helppo harrastaa. Tokoilijalle on asetettu niin mahdottoman
selkeät säännöt täydellisen suorituksen tekemiseksi, että
melkein päätä huippaa. Tokoa ei käytännössä voi suorittaa
vahingossa väärin, sääntöjen osalta toko on suorastaan älyttömän
helppoa! Luetaan vaan paperista, mitä milloinkin kuuluu kentällä
puuhailla. Paineet ja vertailutarve saattaakin kammeta jo tästä;
kaikki ovat samalla viivalla, samojen sääntöjen alla, ja Suomi jo
itsessään on täynnä tokon huippuosaajia. Minäkin haluan osata ja
pärjätä, muutkin pystyy!
En
oikeasti yhtään ihmettele, että tulee tuli takamuksen alle ja tahdomme
saavuttaa tuloksia nopeasti, jotta pääsemme pian eteenpäin ja
nauttimaan siitä tokossa pärjäämisen ihanuudesta. Etenkin, jos
koira osoittaa hyvää kontaktia, ja väläyttelee jo nuorena
mahdollisia tokovalio-taitojaan. Kiireellä vaan on huonoja
seurauksia. Kiireinen, paineen alla toimiva ihminen ei ole
kouluttajana välttämättä tarpeeksi kärsivällinen ja tarkka.
Koepäivä silmissä siintäen, saattaa ohjaaja vahingossa pitää
jotain liikettä riittävän valmiina, vaikkei se sitä olisikaan.
Jos joku homma tuottaa kitkaa vielä juuri ennen koetta, voi
viimeiset treenit poiketa kiireen vuoksi jo huomattavasti ja
koulutustavat muuttua vaativampaan suuntaan. Kokeeseen ei ehkä
kannata mennä kokeilemaan josko joku liike sinä päivänä toimisi.
Epävarmuus paistaa koiralle, eikä liene fiksua opettaa koiraa
yhdistämään epävarmaa ohjaajaa, omaa epäileväisyyttään ja
koetilannetta toisiinsa.
Myönnän
kyllä senkin, että pieni stressi voi pusertaa ihmistä parempiin
suorituksiin. Ja tavoitteita on hyvä olla! On mahtavaa, että haluaa
pärjätä yhdessä koiran kanssa, ja suitsuttaa senkin osaamista,
olla ylpeä koirastaan. Mutta se tervekin stressi kannattaa pitää
hiukan piilossa koiralta, jotta ilo, rauha ja keskittyminen
oppimisessa säilytetään.
Tässä
8 vinkkiä iloisempaan ja suorempaan tiehen kohti tokokisoja:
1. Tee pohjataidot vahvoiksi ennenkuin edes mietit kokeita: Tee sivusta superautomaattinen ja ehdottoman suora. Jos sivuista tulee vielä toisinaan vinoja, edistäviä tai taaksejääviä, se ei ole valmis. Sivu on huipputärkeä perusasento, sen tulee olla koiralle tuttu ja enemmän kuin helppo! Tee istu-maahan-seiso -asennoista paikallaan hienosti vaihtuvia ja varmoja. Jos koira edistää tai peruuttaa vaihdoissa, ne eivät ole valmiita. Treenaa ne lihasmuistiin! Tee seuraamisesta kaunista katseltavaa ja paikkamakuu vahvaksi, harjoitellen ainakin 50 paikkistreeniä ennen koetta. Kannattaa jopa tehdä näistä perustaidoista lista ja harjoitusohjelma.
2. Pilko liikkeitä osiin ja yhdistele niitä uusilla tavoilla. On fiksua luoda koiralle into ajatella ja kuunnella, ei pelkästään muistella mikä liike tulee minkäkin jälkeen. Vältä ennakointi tekemällä hyvin vaihtelevia harjoituksia! Kokeessakin koiran tulee valppaana kuunnella käskysanoja niin, että se on valmis tekemään esim. jonkun viidestä eri vaihtoehdosta, eikä niin, että se odottaa sitä yhtä tiettyä vain ja saattaa ennakoida helposti ja tehdä etuajassa liikkeitä.
3. Ennen
koetta pelkkä tokotaitojen tekninen osaaminen ei riitä. Kun taidot
ovat hyppysissä, vahvista liikkeiden toimivuutta treenaamalla
kymmeniä kertoja eri paikoissa (avoimet, suljetut, sisä- ja
ulkotilat), eri alustoilla (nurmikko, asfaltti, hiekka, maneesi
ym.), eri haju- ja äänimaailmoissa, eri häiriöissä (koirat,
liikenne, ihmiset). On reilua vaatia koiralta osaamista uudessa
koetilanteessa vasta, kun olet itse sille ne kaikki samanarvoisina
ympäristöinä esitellyt ja hyvillä motivaattoreilla kannustanut
sitä tekemään parhaansa sielläkin.
4. Psyykkaa
itsesi. Mielikuvaharjoittelulla hyödynnät itseäsi ja koiraakin
toki, kun tiedät mitä teet. Käy läpi koko luokka liikkeineen
silmät kiinni hiljaisuudessa, mieti konkreettisesti miten toimitte
koiran kanssa, mitä sanot? Mitä teet liikkeiden välissä? Miten
vastaat liikkeenohjaajalle? Vaikka olet hyvin valmistautunut, voi
olla että jännität hiukan silti, mutta paljon vähemmän!
Mielikuvaharjoittelun voi tehdä vielä myös koepaikalla ennen omaa
suoritusta oman keskittymisen helpottamiseksi! Muista säilyttää mielikuvissakin ilo ja hymyile vaikka samalla, se helpottaa myös rentoutumaan ja luo koiralle jopa kokeissa mielikuvan asiansa osaavasta ja kannustavasta kouluttajasta!
5. Älä
ilmoittaudu kokeeseen jos joku treeni on kesken tai olet epävarma
jostain osaamisesta. Kun liikkeet sujuvat pääosin hienosti eikä
pohjataidoissa ole enää hiottavaa juurikaan ja fiilis itselläsi
on hyvä, pistä ilmo menemään. Silloin sinulla on ehkä
kuukausi-kaksi aikaa vielä vahvistaa liikkeitä, harjoitella eri
häiriöissä ja alustoilla, hyvillä mielin. Aika helpolla tulee se
viime hetken stressi jonkun taidon parantamisesta tai korjaamisesta,
kun ollaan jo ilmoittauduttu mutta joku on vielä pielessä. Se on
aika heikko pohja hyvälle koesuoritukselle. Niinkuin koira, myös
sinä ohjaajana tarvitset koetta ja keskittymistä varten hyvän,
varman mielen! Muista sekin fakta, että kokeessa et juurikaan voi
korjata virheitä. Eli jos siellä käy fiba, on koiralla takana
yksi epäonnistunut suoritus jota et päässyt korjaamaan ja
auttamaan koiraa muistamaan oikean suoritustavan.
6. Toko ei ole aina vauhdikasta. Muista treeneissä keskittyä, olla kärsivällinen ja anna koiralle aikaa. Hyväksy se, että välillä joudut olemaan hiljaa, odottamaan että koira korjaa itse asentoa ja pääset palkitsemaan. Jos olet pyytänyt sen maahan, ja tiedät, että sitä on harjoiteltu niin paljon että se on koiralle tuttu asia, mutta silti sillä ajatus hairahtaa, anna sille aikaa – toistamatta käskyä – muistella ja toimia kuten sen oppimishistoria sille kertoo. Jonkun asian oppimiseen voi mennä kauemmin kuin toisen, ja sinun hommasi on silloin opettaa ja vahvistaa oikeaa toimintatapaa hiukan pidempään. Pidä treenit myös sopivan lyhyenä ja mielekkäinä, ilahduttava leikki kesken tokoilun piristää!
7. Älä
vertaa teidän osaamistanne muihin! Jokainen koirakko on erilainen.
Jokainen koira ja jokainen ohjaaja on erilainen. Ihmisten aikataulut
ja treenimahdollisuudet ovat erilaisia. Vaikka olisitte samassa
treeniporukassa, muista että treenaat kuitenkin ensisijaisesti
koiran ja oman viihtyvyytesi ehdoilla. Jos omat paineet kasvavat,
tulee helposti lykättyä taakkaa koirankin niskaan ”kun se nyt ei
vaan opi” ja siitä on seurauksena vain epävarma ja paineistuva
koira, ja tokoharrastuksenne on saanut jo pienen särön.
8. Pidä
koulutuspäiväkirjaa. Koira kehittyy kokoajan, samoin sinä
kouluttajana. Koska ihminen kuitenkin elää niin hektisesti siinä
tietyssä hetkessä, on ehkä vaikeaa muistaa lähtökohtia. Koiraa
kannustaa meidän tarjoamamme motivaattorit, ihmistä kannustaa
edistyminen, onnistuminen, ja kouluttajana kehittyminen. Edistymistä
ei niin hyvin näe ja ymmärrä, ellei välillä palauta mieleensä
mistä aikoinaan lähdettiin. Merkkaa päiväkirjaan eri
pohjataitojen ja liikkeiden harjoittelun aloitukset ja mahdolliset
eteen tulevat ongelmat, takapakit ja notkahdukset, suuret
saavutukset ja suunnilleen toistomäärät. Laita paikat joissa
olette treenanneet, treenikaverit ja häiriöt. Kun päiväkirjasta
löytyy vielä myös lista taidoista joiden tulee olla kunnossa
ennen koetta, sekä harjoitteluympäristöt jotka tulee testata
ennen koetta sekä häiriöt samoin, alkaakin sinulla olla aika
kattava paketti kokeeseen valmistautumiseen :)!
Tämä kirjoitus on Tokossa taitavaksi -tekstisarjan ensimmäinen osa. Toinen osa käsittelee pohjataitojen opettamista ja treeni-ideoita mm. kauniin sivun, sekä asentojen opettamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti