torstai 3. joulukuuta 2015

Tokossa kiire on hidaste - 8 vinkkiä iloisempaan ja suorempaan tiehen kohti toko-onnea!

Tokossa taitavaksi osa 1

Toko on monella tapaa ihana laji. Parhaimmillaan se lujittaa ihmisen ja koiran suhteen saumattomaksi, vahvistaa keskinäistä luottamusta, tuo onnistumisia ja iloa, sekä luo yhteishenkeä harrastusporukan kanssa. Tokosta voi nauttia täysin rinnoin!

Usein kuitenkin tokotreenien sivutuotteena tulee hiukkasen liian kova stressi. Syynä yleensä pärjäämisen hinku, epäonnistumisen pelko, ehkä tieto omasta harjoittelunpuutteesta. Kiire päästä jo kisoihin, kiire saada tuloksia. Vahingossa ihminen tulee helposti pistäneeksi turhan suuren painon koiran tekemiselle, kun taas omaa koulutustapaa ja ajatusmaailmaa voisi silloin hiukan tarkastella. Onko koira varmasti valmis? Seuraanko varmasti koiran etenemistä, enkä omaa aikatauluani? Olenko hypännyt jonkun perustaidon viimeistelyn yli? Menenkö kokeeseen luottavaisin mielin?

Tokoa on helppo harrastaa. Tokoilijalle on asetettu niin mahdottoman selkeät säännöt täydellisen suorituksen tekemiseksi, että melkein päätä huippaa. Tokoa ei käytännössä voi suorittaa vahingossa väärin, sääntöjen osalta toko on suorastaan älyttömän helppoa! Luetaan vaan paperista, mitä milloinkin kuuluu kentällä puuhailla. Paineet ja vertailutarve saattaakin kammeta jo tästä; kaikki ovat samalla viivalla, samojen sääntöjen alla, ja Suomi jo itsessään on täynnä tokon huippuosaajia. Minäkin haluan osata ja pärjätä, muutkin pystyy!

En oikeasti yhtään ihmettele, että tulee tuli takamuksen alle ja tahdomme saavuttaa tuloksia nopeasti, jotta pääsemme pian eteenpäin ja nauttimaan siitä tokossa pärjäämisen ihanuudesta. Etenkin, jos koira osoittaa hyvää kontaktia, ja väläyttelee jo nuorena mahdollisia tokovalio-taitojaan. Kiireellä vaan on huonoja seurauksia. Kiireinen, paineen alla toimiva ihminen ei ole kouluttajana välttämättä tarpeeksi kärsivällinen ja tarkka. Koepäivä silmissä siintäen, saattaa ohjaaja vahingossa pitää jotain liikettä riittävän valmiina, vaikkei se sitä olisikaan. Jos joku homma tuottaa kitkaa vielä juuri ennen koetta, voi viimeiset treenit poiketa kiireen vuoksi jo huomattavasti ja koulutustavat muuttua vaativampaan suuntaan. Kokeeseen ei ehkä kannata mennä kokeilemaan josko joku liike sinä päivänä toimisi. Epävarmuus paistaa koiralle, eikä liene fiksua opettaa koiraa yhdistämään epävarmaa ohjaajaa, omaa epäileväisyyttään ja koetilannetta toisiinsa.

Myönnän kyllä senkin, että pieni stressi voi pusertaa ihmistä parempiin suorituksiin. Ja tavoitteita on hyvä olla! On mahtavaa, että haluaa pärjätä yhdessä koiran kanssa, ja suitsuttaa senkin osaamista, olla ylpeä koirastaan. Mutta se tervekin stressi kannattaa pitää hiukan piilossa koiralta, jotta ilo, rauha ja keskittyminen oppimisessa säilytetään.

Tässä 8 vinkkiä iloisempaan ja suorempaan tiehen kohti tokokisoja:

1. Tee pohjataidot vahvoiksi ennenkuin edes mietit kokeita: Tee sivusta superautomaattinen ja ehdottoman suora. Jos sivuista tulee vielä toisinaan vinoja, edistäviä tai taaksejääviä, se ei ole valmis. Sivu on huipputärkeä perusasento, sen tulee olla koiralle tuttu ja enemmän kuin helppo! Tee istu-maahan-seiso -asennoista paikallaan hienosti vaihtuvia ja varmoja. Jos koira edistää tai peruuttaa vaihdoissa, ne eivät ole valmiita. Treenaa ne lihasmuistiin! Tee seuraamisesta kaunista katseltavaa ja paikkamakuu vahvaksi, harjoitellen ainakin 50 paikkistreeniä ennen koetta. Kannattaa jopa tehdä näistä perustaidoista lista ja harjoitusohjelma.

2. Pilko liikkeitä osiin ja yhdistele niitä uusilla tavoilla. On fiksua luoda koiralle into ajatella ja kuunnella, ei pelkästään muistella mikä liike tulee minkäkin jälkeen. Vältä ennakointi tekemällä hyvin vaihtelevia harjoituksia! Kokeessakin koiran tulee valppaana kuunnella käskysanoja niin, että se on valmis tekemään esim. jonkun viidestä eri vaihtoehdosta, eikä niin, että se odottaa sitä yhtä tiettyä vain ja saattaa ennakoida helposti ja tehdä etuajassa liikkeitä.

3. Ennen koetta pelkkä tokotaitojen tekninen osaaminen ei riitä. Kun taidot ovat hyppysissä, vahvista liikkeiden toimivuutta treenaamalla kymmeniä kertoja eri paikoissa (avoimet, suljetut, sisä- ja ulkotilat), eri alustoilla (nurmikko, asfaltti, hiekka, maneesi ym.), eri haju- ja äänimaailmoissa, eri häiriöissä (koirat, liikenne, ihmiset). On reilua vaatia koiralta osaamista uudessa koetilanteessa vasta, kun olet itse sille ne kaikki samanarvoisina ympäristöinä esitellyt ja hyvillä motivaattoreilla kannustanut sitä tekemään parhaansa sielläkin.

4. Psyykkaa itsesi. Mielikuvaharjoittelulla hyödynnät itseäsi ja koiraakin toki, kun tiedät mitä teet. Käy läpi koko luokka liikkeineen silmät kiinni hiljaisuudessa, mieti konkreettisesti miten toimitte koiran kanssa, mitä sanot? Mitä teet liikkeiden välissä? Miten vastaat liikkeenohjaajalle? Vaikka olet hyvin valmistautunut, voi olla että jännität hiukan silti, mutta paljon vähemmän! Mielikuvaharjoittelun voi tehdä vielä myös koepaikalla ennen omaa suoritusta oman keskittymisen helpottamiseksi! Muista säilyttää mielikuvissakin ilo ja hymyile vaikka samalla, se helpottaa myös rentoutumaan ja luo koiralle jopa kokeissa mielikuvan asiansa osaavasta ja kannustavasta kouluttajasta!

5. Älä ilmoittaudu kokeeseen jos joku treeni on kesken tai olet epävarma jostain osaamisesta. Kun liikkeet sujuvat pääosin hienosti eikä pohjataidoissa ole enää hiottavaa juurikaan ja fiilis itselläsi on hyvä, pistä ilmo menemään. Silloin sinulla on ehkä kuukausi-kaksi aikaa vielä vahvistaa liikkeitä, harjoitella eri häiriöissä ja alustoilla, hyvillä mielin. Aika helpolla tulee se viime hetken stressi jonkun taidon parantamisesta tai korjaamisesta, kun ollaan jo ilmoittauduttu mutta joku on vielä pielessä. Se on aika heikko pohja hyvälle koesuoritukselle. Niinkuin koira, myös sinä ohjaajana tarvitset koetta ja keskittymistä varten hyvän, varman mielen! Muista sekin fakta, että kokeessa et juurikaan voi korjata virheitä. Eli jos siellä käy fiba, on koiralla takana yksi epäonnistunut suoritus jota et päässyt korjaamaan ja auttamaan koiraa muistamaan oikean suoritustavan.

6. Toko ei ole aina vauhdikasta. Muista treeneissä keskittyä, olla kärsivällinen ja anna koiralle aikaa. Hyväksy se, että välillä joudut olemaan hiljaa, odottamaan että koira korjaa itse asentoa ja pääset palkitsemaan. Jos olet pyytänyt sen maahan, ja tiedät, että sitä on harjoiteltu niin paljon että se on koiralle tuttu asia, mutta silti sillä ajatus hairahtaa, anna sille aikaa – toistamatta käskyä – muistella ja toimia kuten sen oppimishistoria sille kertoo. Jonkun asian oppimiseen voi mennä kauemmin kuin toisen, ja sinun hommasi on silloin opettaa ja vahvistaa oikeaa toimintatapaa hiukan pidempään. Pidä treenit myös sopivan lyhyenä ja mielekkäinä, ilahduttava leikki kesken tokoilun piristää!

7. Älä vertaa teidän osaamistanne muihin! Jokainen koirakko on erilainen. Jokainen koira ja jokainen ohjaaja on erilainen. Ihmisten aikataulut ja treenimahdollisuudet ovat erilaisia. Vaikka olisitte samassa treeniporukassa, muista että treenaat kuitenkin ensisijaisesti koiran ja oman viihtyvyytesi ehdoilla. Jos omat paineet kasvavat, tulee helposti lykättyä taakkaa koirankin niskaan ”kun se nyt ei vaan opi” ja siitä on seurauksena vain epävarma ja paineistuva koira, ja tokoharrastuksenne on saanut jo pienen särön.

8. Pidä koulutuspäiväkirjaa. Koira kehittyy kokoajan, samoin sinä kouluttajana. Koska ihminen kuitenkin elää niin hektisesti siinä tietyssä hetkessä, on ehkä vaikeaa muistaa lähtökohtia. Koiraa kannustaa meidän tarjoamamme motivaattorit, ihmistä kannustaa edistyminen, onnistuminen, ja kouluttajana kehittyminen. Edistymistä ei niin hyvin näe ja ymmärrä, ellei välillä palauta mieleensä mistä aikoinaan lähdettiin. Merkkaa päiväkirjaan eri pohjataitojen ja liikkeiden harjoittelun aloitukset ja mahdolliset eteen tulevat ongelmat, takapakit ja notkahdukset, suuret saavutukset ja suunnilleen toistomäärät. Laita paikat joissa olette treenanneet, treenikaverit ja häiriöt. Kun päiväkirjasta löytyy vielä myös lista taidoista joiden tulee olla kunnossa ennen koetta, sekä harjoitteluympäristöt jotka tulee testata ennen koetta sekä häiriöt samoin, alkaakin sinulla olla aika kattava paketti kokeeseen valmistautumiseen :)!

Tämä kirjoitus on Tokossa taitavaksi -tekstisarjan ensimmäinen osa. Toinen osa käsittelee pohjataitojen opettamista ja treeni-ideoita mm. kauniin sivun, sekä asentojen opettamiseen.

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Minä ja mun metodit

Koiramaailmaa on pyörittänyt jo pitkään puhe koulutustavoista ja metodeista. Mikä on kouluttajan tyyli? Millä metodilla saa parhaat tulokset missäkin lajissa, mikä tapa auttaa mihinkäkin ongelmaan? Pitääkö eri tyyppisille koirille ja roduille käyttää erilaisia koulutustapoja? Onko tarpeellista jakaa koiria haastaviin, perhekoiriin, harrastuskoiriin, ja miettiä sitten vasta sopivaa koulutustapaa?

Oikeus ja vääryys mietityttävät myös koirakeskusteluissa. Onko olemassa ihan oikeasti oikeita ja vääriä koulutustapoja? Mitä koiraa kouluttaessa saa tehdä, mitä ei, ja miksi ei? Jos tarvitaan nopeita tuloksia, onko mikä vain tapa hyväksyttävissä, jos se toimii? Ja onko toimiva tapa automaattisesti reilu ja hyvä koulutustapa? Miten koiran oppimiseen ja mieleen vaikuttaa valittu metodi?

Jokainen koiraharrastaja, kouluttaja, valmentaja ja koiraa hankkiva miettii näitä. Tai sanotaan, että toivottavasti miettii. Ja sitä kautta muodostaa itselleen kuvan siitä, millaista yhteiselämää haluaa koiran kanssa viettää, millaisen elämän haluaa koiraystävälleen tarjota. Ja miettii tavoitteitaan, ja millä hinnalla niitä tahtoo saavuttaa.

Omalle koulutustavalleni ja ajatusmaailmalleni en osaa antaa mitään yksittäistä nimeä. Olen pohtinut näitä kysymyksiä paljonkin jo yli kymmenen vuotta, enkä missään nimessä ole valmis ja kaikenoppinut. Kun lukee uutta tietoa, sitä analysoi, miettii, pohtii, miten se vaikuttaa mihinkin. Toki tutkin muitakin koulutustapoja ja mietin, mikä minusta niissä on hyvää, mikä heikkoa, ja miksi.

Minulla on kyllä selkeä tyyli, tietyt vahvat periaatteet. Ne ovat muodostuneet koko 30 vuotta kestäneen koiraharrastukseni ohella, kouluttajatutkinnon tuloksena sekä lähes kahdeksan vuoden kouluttajatyön johtopäätöksenä. Tyylini perustuu opeille koiran käyttäytymisestä ja oppimisesta, sekä ajatukselleni siitä, mikä omasta mielestäni on oikein, ja mitä minun mielestäni koiran kanssa elämisen tulisi olla. Ja mikä se asenne koiraa kohtaan eläimenä, tulisi olla. 

Periaatteistani syvimmillä istunee Reiluus. Tahdon, että koiraa käsitellään koirana, toisen eläinlajin edustajana, joka hyppää tahtomattaan ihmisen yhteiskuntaan. Tahdon, että ymmärretään sen ajatusmaailman, prioriteettien ja motivaation lähteiden eroavuus verrattuna ihmiseen. Tahdon, että sekä harrastettaessa, perusarjessa ja työssä koiraan kohdistetaan vaatimuksia ja odotuksia, jotka ovat reiluja verrattuna siihen mitä sille on jo opetettu, miten se on kasvatettu, ja mihin se on totutettu.

Tavoitteenani kouluttamisessa ei ole mahdollisimman nopea tavoitteiden saavuttaminen. Pyrin tasavertaiseen ja sujuvaan yhteiseloon, pyrin harrastuslajeissa selkeään, mutkattomaan koiran opettamiseen sekä koiranlukutaidon kehittämiseen. Ongelmatilanteissa ja koiran äärimmäisten tunnetilojen muuttamisessa pyrin rauhalliseen mielentilan muuttamiseen ja pysyvään ratkaisuun, vaikka se veisi enemmän aikaa ja vaatisi yllättävän paljon ymmärrystä ja kärsivällisyyttä. Tahdon koiranomistajien olevan vahvasti mukana koulutuksessa, sekä konkreettisesti, että ymmärrystasolla, jotta he tietävät mitä tekevät ja miksi, ja osaavat jatkaa yhteistyötään koiran kanssa myöhemmin myös ilman ulkopuolista apua. Tahdon kaikkien ihmisten ymmärtävän sen seikan, että koira toimii valitsemallaan tavalla, koska se on sille luonnollista ja sillä hetkellä sen mielestä järkevä vaihtoehto, ja jotta voimme muuttaa sen käytöstä, on sille löydettävä toinen, meidän maailmaamme paremmin sopiva käytöstapa.

Kouluttaessani haen tuloksia onnistumisten kautta. Haluan nähdä onnistumisen tunteita sekä koirassa, että koiran ohjaajassa. Tahdon koiran oivaltavan, tekevän itse, ilman ihmisen fyysistä puuttumista koiran tekemiseen. Haasteita kohdatessa haluan, että ohjaajat pystyvät miettimään kriittisesti harjoitustilanteitaan ja tapojaan, osaavat arvioida omaa ohjaustaan ja kouluttamista, ja muuttaa sitä tarpeen tullen hyväksyen sen tosiasian, että koira tuskin kokee haastetta samalla tavalla. Ja ymmärtäen, että koira haluaa onnistumista aivan yhtä paljon kuin ohjaajakin.

Koiria en mielelläni jaa vaikeisiin ja helppoihin tyyppeihin, eri roduilla ja yksilöillä ne tarpeet ja motivaationlähteet ovat vaan erilaisia, ja jokaiselle tulee löytää oma hyvä tyyli. Mutta olen vahvasti sitä mieltä, että sama selkeyteen, kannustamiseen ja koiran oppimisen ymmärtämiseen perustuva koulutustyyli pätee ihan kaikilla koirilla. Ihan kaikilla. Ohjaajalta vaaditaan joskus mielikuvituksellisuutta, suurta keskittymistä sekä erinomaista treenien suunnittelutaitoa, mutta koulutusperiaatteet voivat silti olla täysin samat kuin aivan erilaisella koiralla.

Tähän kaikkeen perustuu meidän koirakoulun koulutukset, luennot, blogi sekä oma koiraharrastukseni. Tavoite työssäni on, että ihmisten ymmärrys koiran oppimisen kiemuroista ja käyttäytymisestä lisääntyisi, ja että tieto olisi heillä jo hyvissä ajoin. Paljon harmia ja ongelmia pystyttäisiin välttämään, yhteiselämä olisi mutkattomampaa ymmärryksen lisäännyttyä, ja koiran tuoma ilo pääsisi siihen mittakaavaan mikä sille kuuluu.

Että siltä pohjalta tätä työtäni teen. Ja isolla sydämellä, elämäntyönä.

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Vedätkö aina hihnasta koska se on helpointa? Pyydä, puhu nätisti ja kommunikoi!

Usein koiran kanssa liikkuessa tuntuu helpoimmalta vaan vetää se mukaansa sinne minne oma nenä on menossa, koska se on mahdollista. Tämä ilmiö näkyy näyttelyissä, sekä kehässä että joka paikassa sen ulkopuolella, tokossa, ihan peruslenkeilläkin. Koira menee sinne minne hihna vetää. Ja myöskin tottuu samalla siihen, että tarvitsee mennä vasta sitten kun kaulasta kiskotaan eri suuntaan.

Mutta tiedättehän; kyllä koiralle voi puhua, sitä voi pyytää. Sillä on tarkat korvat :)! Helpompaa, reilumpaa ja kivempaa kaikille on, jos koiralle puhutaan, sitä pyydetään mukaan normaalilla, ehkä jopa kehuvalla/innostavalla äänensävyllä ja se iloisesti saapuu. Omistajallekin on helpottavaa, jos koira mielellään jonkun sanan kuullessaan jatkaa matkaa haluttuun suuntaan.



Tokihan koiran täytyy ensin oppia, että pyyntö on hyvin perusteltu ja että sitä kannattaa kuunnella, eli pyyntöä ja koiran omaa reagointia omistajan suuntaan on seurannut joku iki-ihana asia, mikä se sitten kullakin koiralla on. aika moni jo ilahtuu kun omistaja hihkuu "Olitpas mahtava! Ihan järjettömän taitava koira!" jos ei siinä muuta palkkaa ole saatavilla :D.

Löysää hihna, pyydä, kehu, palkkaa

Avainsana sekä opettamisvaiheessa, että itse pyynnön käytössäkin on koiran oma toiminta, sen itsensäkin haluama käytös. Hihna on löysä tai se löystytetään, kun kutsua käytetään, koira ihan itse omilla tassusillaan kääntyy ja ottaa askeleet ihmisen haluamaan suuntaan. Se ei siis reagoi hihnan kireyteen, vaan kutsuun. Ja yleensä löysä hihna putsaa koiran korvat, ja kohentaa koiran kuuntelumotivaatiota, kokeiltu ja todettu noin miljoonasti, mm. koirakoulun tunneilla, näyttelyissä, kisoissa, lenkillä. Toimii!

Jo pentuaikana kannataa opettaa koiralle tämä olennainen ja jalo kuuntelun taito. Jos ihmisen sanomisilla ja höpinöillä on sille joku merkitys, se kerta kerralta lisää sen kuunteluintoa ja oma-aloitteista kontaktia. Jos se omalla käytöksellään, eli sillä kääntymisellä kohti ihmistä saa jotain itselleen merkityksellistä aikaan, sitä kannattanee tehdä jatkossakin.

Kiinnitä opettaessasi huomiota omaan äänensävyysi. Pidä se iloisena ja rauhallisena, tarpeeksi matalana mutta innostavana. Älä kilju, karju tai komenna. Käytä sellaista ääntä jota itsekin mielelläsi seuraisit :). Jos ihminen käyttää aina kovaa ääntä (yleensä siihen liittyy myös negatiivinen kiihtyminen eli kaikkea muuta kuin kehuva ja kanustava toiminta), ei koira voi oppia hiljaisen rauhallisen äänen kannattavuutta. 

Opeta hyvä huomiosana, jonka vahvistat herkuilla toimivaksi. Nimi, tai joku muu, "mennääs", "tulehan" "letsgou" tai muu pyytävä, helppokäyttöinen kutsusana. Vahvista sitä vaikka koko koiran elämän läpi pitämällä äänensävy aina kannustavana ja jokin kiitos oikeasta toiminnasta ulottuvillasi. 

Kehusana toimii hyvänä kannustimena! Jos koira vaikka lenkillä jumittuu johonkin, ja sinä tahtoisit jo jatkaa matkaa, sano sille kehuvalla äänellä "wau, miten hyvä koira! Tule niin mennään!" Todennäköisesti se yllättyy, ilahtuu ja tulee katsomaan, miksi hihkut onneasi :D! Jos palkat muistui mukaan, palkitse ja kehu lisää ja jatka matkaa!



Itse käytän myös paljon eleitä joilla ohjaan koiralle suuntia tai muita merkkejä - auttaakseni ja selkiyttääkseni ohjeitani. Niistä on yleensä runsaasti hyötyä, esim vaikeassa häiriössä tulee minulta sekä sanallinen että elevinkki, niin koiran on helpompi toimia.

Muista, että silläkin on merkitystä, monestiko pyydät. Jos pyydät kerran, ja edes jotenkin kohtuullisen ajan kuluessa koira toimii kuten toivot, kehu ja palkkaakin, niin sepä alkaa tulla sieltä kerta kerralta nopsemmin :)!

Asia vaikuttaa yksinkertaiselta, eikö? Varmasti se sitä onkin, ja moni lukija saattaa pohtia, että kyllä, noin minä juuri teen. Mutta haastankin teidät tehtävään! Kokeile muutaman päivän ajan! Aina kun on tilanne, jossa tekee mieli vetää koira hihnasta toiseen suuntaan, stop! Älä vedä! Anna hihnan olla löysä ja kutsu kauniisti koiraa! Ei paha haaste, eihän? Kiitoksen tästä pienestä työstä näet siinä, kun koira alkaa myös muissa tilanteissa, niissä vielä ratkaisevimmissakin, kuunnella sanojasi, pyyntöjä ja ohjeita paremmin!

Muista kuitenkin, että kuunteleminen vaatii koiraltakin tiettyä otollista mielentilaa, sillä koira on mestari priorisoimaan, ja todellakin toimii kuten itselleen parhaaksi näkee. Siksi kovin kiihtynyt, pelokas tai hirmu innostunut koira ei varmastikaan kuuntele niin helposti koska sillä on oma tärkeysjärjestys mielessä. Tällaisissa tilanteissa aloita treenit siis mielentilan muuttamisesta, se on oma juttunsa se!



Ennakoimalla ja kauniisti kommunikoimalla saat koiran kokemaan enemmän onnistumisia ja lupaan, että sinunkin mielesi on rennompi, ja olet hiukan onnellisempi kun yhteistyö on sujuvaa, koira kuuntelee puhetta ja toimii mielellään.

Tässä pari esimerkkiä, kokeile!

Näyttelyssä: Sen sijaan että koira vaihtaisi suuntia, juoksisi ja seisoisi niinkuin hihna käskee, kokeile puhua koiralle, anna ohjeet! Pidä hihnaa mahdollisimman löysällä (kyllä, on mahdollista esittää koira hihna ryhdikkäänä mutta niin ettei se kiristä kaulassa, harjoittelun tulos!) ja katso kuinka kehänne etenee. Suosittelen kyllä testaamaan jo ennen oikeita kehiä niin sujuu siellä sitten vielä paremmin! Käytä myös eleitä, pieniä käsimerkkejä suunnan vaihdossa (esim. kolmiossa) niin saat nopeatempoisen näyttelytoiminnan tuntumaan koirasta helpommin ymmärrettävältä ja se tietää myös tekevänsä oikein! Muista vähän hymyillä, se vaikuttaa omaan oloosi, poistaa hiukan jännitystä, saa koiran kokemaan että olet hyvällä tuulella ja se haluaa tehdä kanssasi töitä. Ja sitäpaitsi näytätte hyviltä ja iloisilta kehässä!

Lenkillä: Jos koira jää tuijottelemaan jonnekin tai haistelee toosi pitkään ja sinä jo jatkaisit matkaa, löysennä hihna itse, pyydä kauniisti yllättäen, kehuvalla äänellä ja kun koira iloisena saapuu, kehu lisää ja vaikka palkkaakin samantien! Toista samalla lenkillä muutamaan kertaan, niin uskoisin, että tulee nopsempaa aina kerta kerralta :).

Tokossa: Jos koira jätättää seuraamisessa, anna sen löytää se oikea paikka itse, sen sijaan että kiskaisisit hihnasta. Lisää vauhtia, pidä hyvä tuoksuva palkkio tasan oikeassa paikassa ihan paikallaan ja anna koiran tulla tavoittelemaan sitä. kyllä se ottaa sinut kiinni, samalla motivoituu, innostuu ja onnistuu! (vinkki: eikä tuota jätättämistä pääse oikein syntymäänkään kun harjoittelet seuraamista siirtämällä täydellisiä sivuja suuntaan jos toiseen :)...)