Koiran hyvä arkiliikunta on monen tekijän summa

Lenkit ovat koiran ja omistajan jokapäiväistä yhteistä puuhaa. Niihin kannattaa panostaa ja miettiä, miten lenkeistä saa irti kumpikin sen, mitä todennäköisesti alun perin on niiltä toivottu. Hyvää mieltä, liikuntaa, onnellista ja iloista yhteistä tekemistä.

Yksi suuri hyvinvoinnin osatekijä – niin koiralla kuin ihmisellä – on fyysinen hyvinvointi ja liikkuminen. Koiralle liikkuminen on tapa purkaa energiaa, toteuttaa uteliaisuutta, harjoittaa etsimistä, ja saada tietoa ympäristöstä. Samalla saa aistia kaikilla aisteilla jotain muuta kun oman talon seinät tai pihanurmen ja lähitien. Koira voi liikkua pitkiäkin matkoja väsymättä, etsien ruokaa, haistellen, tutkien ja puuhaillen.

Oikeanlainen liikkuminen takaa koiralle hyvän olon ja mielen, sekä vaikuttaa koiran ja ihmisen väliseen suhteeseen! On hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään, mistä Sinun ja koirasi arkiliikunta koostuu?

Koiran hyvään arkiliikuntaan vaikuttaa useampi tekijä. Fyysisesti oikeanlainen liikkuminen, lenkkeilyvälineet, lenkkeilyalusta ja ympäristö. Ja tietenkin lenkkien stressittömyys ja hyvä mieli.

Koiran tulee liikkua oikein

Koiran fysiikka eroaa ihmisestä reippaasti. Lenkillä se tulee ottaa huomioon etenkin liikkumisnopeudessa ja askelluksessa. Normaalisti koiran askel on pitkä ja sen luonnollinen liikkuminen on ravia, hyvin harvoin käyntiä. Ravi on sille myös kaikista paras liikkumismuoto, vähiten kuormittava, kevyt ja nopea etenemistapa. Aina ei koira kuitenkaan voi liikkua itselleen parhaiten sopivalla tavalla johtuen joko liian hitaasta lenkkivauhdista, liian lyhyestä hihnasta tai vetämisestä.

Lenkillä kannattaakin seurata, että koira pystyy vapaasti ravaamaan omaa kevyttä raviaan. Jos ei, on asialle tehtävä pian jotain. On itse asiassa jopa aika yleistä, että koirat kulkevat meidän vauhtia, ei omaansa. Kun opetamme koiria kävelemään hihnassa vetämättä, joudumme samalla totuttamaan ne luonnottoman hitaaseen vauhtiin. Monesti se aiheuttaa mm. peitsaamista (saman puolen jalat liikkuvat samaan tahtiin), mikä on turhan rankka liikkumismuoto pidemmän päälle. Reiluinta meiltä olisikin, että opetamme koiralle kauniin hihnakävelyn rauhallisesti pentuna, jolloin sen vauhti ei vielä ole liian kova, ja koiran kasvaessa ja ravivauhdin kasvaessa opettelemme tunnistamaan sen normaalin vauhdin ja panostamme lenkeillä siihen että se saa askeltaa oikein. Väärä askellus ja jatkuvasti liian hidas kävely saattaa myös aiheuttaa lihasjumeja ja kipuja.

Saksanpaimenkoiran askel on pitkä ja ravi nopea.

Lenkkeilyyn se asettaa omat haasteensa. Kuva Kristiina Kerttula

Nopea ravi on lähes kaikilla koirilla; muutaman selkeänä esimerkkinä saksanpaimenkoira ja dalmatiankoira, joilla on pitkä maatavoittava askel, sekä jackrusselinterrieri ja shetlanninlammaskoira, jotka pienestä koostaan huolimatta kiitävät yllättävän kovaa ravia. Jos koira ei ravaa kunnolla, rennosti, kannattaakin miettiä sen syytä. Sekä arkuus, fyysinen kipu tai muu mahdollinen syy, miksi koira kävelee liian hitaasti, ovat asioita jotka pitää huomioida ja hoitaa ja seurailla että koira edes joskus jossain tilanteessa saa todella kulkea rennosti.

Vaikka koiran kanssa harrastettaisiin hyvin aktiivisesti jotain urheilulajia, on tämä päivittäinen kunnon ylläpito ja normaali ravaamislenkki silti tärkeää.

Lenkkialustalla on merkitystä – ei aina asfalttia!

Koiran tassujen alla olisi hyvä olla jotain pehmeää. Asfaltti on kova ja karu alusta koiran jaloille eikä se tietenkään ole paras ihmisellekään. Toki ihminen voi aina halutessaan ostaa hyvät ergonomiset lenkkarit joiden pohja takaa mukavan askelluksen, mutta koiralle asfalttialusta on aina kova, kesällä myös yleensä todella kuuma.

Asfalttilenkeille löytyy usein lähistöltä vaihtoehto.

Kuva: Kirsi Hellsten

Paras alusta olisi siis hiekkatiet, pururadat ja metsät. Olisikin hyvä selvittää lähimaastoista, kaupunkialueellakin, missä on parhaat hiekkatiet, polut ja purtsit. Ja metsä <3. Asfalttiviidakostakin pääsee luonnonhelmaan autolla tai yleisillä kulkuneuvoilla.

Lenkkivermeet kuntoon

Turkkirotuisetkin voivat käyttää

valjaita! Valjaiden kohdat tulee

harjata usein. Kuva: Kirsi Hellsten

Lenkitysvälineilläkin on merkitystä. Välineet ovat vain "turvavyönä" välillänne, ja niiden tulee olla koiralle mahdollisimman mukavat ja huomaamattomat. Ketjut ja täyskuristavat pannat eivät mielestäni kuulu koiran päälle, hyviä pantoja ovat esim. kaulalla roikkuva puolikurkkari, tavallinen solki/pistolukkopanta. Muista, että pannan tulee olla riittävän leveä, pienilläkin koirilla.

Valjaat ovat ehkä kuitenkin se kaikista paras valinta. Nimenomaan Y-valjaat ovat tosi hyvät,  niissä rinnan edestä menevät osat eivät paina henkitorvea, kuten T-valjaissa. Valjaiden hyöty on, ettei niskaan ja kaulaan tule ollenkaan vetoa eikä kovia nykähdyksiä. Aina välillä tulee lenkillä tilanteita, joissa koira vetää itsensä hihnan päähän, eikä voida välttyä niskan ja kaulan rasitukselta. Valjaissa koira oppii myös kääntämään päänsä kutsusta täysin operantisti, omasta halustaan, ilman pannasta johtuvaa pakkoa. Itse hoksaamalla opittu taito on aina vahva!

Oikein mitoitetuissa valjaissa koira pystyy liikkumaan

vaivatta ja ojentamaan jalat oikein. Kuva: Kirsi Hellsten

Hihnan tulee olla niin pitkä, että koira pystyy ottamaan siinä useita askeleita. Etenkin jos meidän vauhtimme on hidas verrattuna koiraan, ja koira joutuu tekemään seilaamista ollakseen vetämättä, on hyvä että hihnalla on useita metrejä pituutta. Meidän on annettava koiralle tilaa liikkua ja haistella, pysähdellä, ilman nykäyksiä. Pitkä hihna helpottaa myös vetämisongelmaisia (siitä tulossa kokonaan oma blogiteksti!). Kun aikoinaan odotin esikoistani, laitoin meidän dalmatiankoiralle siksi aikaa fleksin, koska en kyennyt kävelemään riittävän lujaa sen kanssa. Mentiin semmoisia reittejä, missä fleksiä oli hyvä käyttää, ei tullut paljoa autoja vastaan eikä ollut muita kulkijoita. Irti en kuitenkaan voinut siellä pitää, niinpä fleksi oli mahtava ratkaisu siihen, että koira sai silti tarpeeksi pitkät askeleet.

Haistelu kuuluu lenkkiin

Lenkkeilyn tehtävä ei ole pelkästään koiran ja ihmisen kunnon ylläpito. Koiralle se on myös tilaisuus käyttää kaikkia aisteja, tutkia pientareen hajumaailmaa ja jättää omat tärkeät merkit. Koiralle nenänkäyttö on luontaista, ja haistelemalla se saa ympäristöstään valtavasti tietoa.  Se kuuluu lenkkiin.

Toki koiran kanssa voi myös tehdä vaikka ihan puhtaasti juoksulenkkejä tai pyörälenkkejä. Niiden hyvä puoli on, että koira todellakin saa ravattua kunnolla pitkällä askeleella, ja voidaan todella puhua kunnon kasvattamisesta ja urheilusta. Mutta näiden ohella on myös tehtävä niitä haistelulenkkejä.

On paljon koiria, joiden ulkoilut päivässä koostuvat yhdestä pitkästä lenkistä ja 2-3 pissatuslenkistä. Näissä korostuu vielä enemmän se, miten tärkeää sillä yhdellä pitkällä lenkillä on päästä haistelemaan.

Vapaus on koiran oikeus

Villakoirat vauhdissa! Rodusta ja turkista riippumatta, jokaiselle

koiralle kuuluu oikeus vapauteen ja kuraisiinkin metsälenkkeihin.
Kuva: Manu Mäkinen

Koiran arkiliikuntaan kuuluu myös vapaus. Jokaisen koiran tulee saada juosta vapaana. Koiran pitää saada päästellä sen minkä jaloista pääsee. Pyrähdellä, pinkoa, ravata täysin omaa tahtia rennosti matkaa taittaen. Olisi ihanaa, jos se saisi myös leikkiä toisen koiran kanssa. Varmaan aika lailla kaikille koirille löytyy joku leikkikaveri, jonka kanssa menee homma yksiin, vaikka sitä pitäisikin vähän etsiä.

Jos koira vapaudenriemussaan häippäsee aina omille teilleen,ei taida olla perusteltua päästää sitä metikköön juoksemaan ja odotella tunteja tai päiviä että se saapuu takaisin. Tällaisilla koirilla on kuitenkin se ihan sama oikeus vapauteen – se vain tulee toteuttaa sitten aidatulla alueella. Metsälenkit ne voivat tehdä pitkässä liinassa. Sama koskee niitä, joiden kanssa on varottava toisten koirien tai ihmisten kohtaamisia, esim. aggressiivisen käytöksen takia – johtunee se sitten peloista tai epävarmuudesta tai urosten ”minäriitänkylläkaikillenaisille” -mentaliteetista.

Vapaana tai pitkässä liinassa ulkoillessaan koira pystyy toteuttamaan hienosti myös haistelu- ja tutkimistarvettaan. Samalla voi saada mahdollisuuden kaivaa ja tonkia, mikä myös on monille koirille tärkeä lajityypillinen käytös.

Lenkkeilettekö usein stressaavassa ympäristössä?

Olisi mahtavaa, jos lenkillä voisi levätä myös mieli. Sekä sen koiran että ihmisen. Se on varmastikin se, mitä moni koiran kanssa lenkkeilyltä odottaa ja toivoo. Koiralle mielekäs lenkki on haistelua, rentoutta, tutkimista. Ihan takuuvarmasti se myös ilahtuu treenisessioista lenkin lomassa. Ihmiselle mukava lenkki on varmasti sellainen, jossa koira tarpeen tullen kuuntelee, ei vedä, ei liikaa reagoi ja stressaa vastaantulijoista ja keskittyy treeniin tarvittaessa.

Ihan aina se ei kuitenkaan mene niin. Koiran maailma on ihan erilainen kuin meidän. Niiden prioriteetit, tarpeet ja syyt tehdä mitä sitten tekevätkin, voivat olla meille välillä ihmetyksen aiheita. Erityisen stressaavia ovat ohitusongelmat, pelot, koiran silmissä myös äkäinen, vetämisen takia hihnaa nykivä lenkittäjä. Muistetaan, että myös hiljaa arasti jännittäen ohittava koira on suuressa stressitilassa. Kannattaakin tarkkailla omaa koiraa, ovatko lenkit sille kivoja, stressaavia vai jopa ahdistavia? Entä Sinulle?

Jos lenkit sisältävät usein hankalia stressitilanteita, jopa päivittäin, ei voida puhua mielen lepäämisestä, kenenkään kohdalla. Nuo hankalat lenkit vaikuttavat arkeen suuremmin kuin osataan edes kuvitella. Jatkuva stressi vaikuttaa koiralla oppimiseen, lepäämiskykyyn ja unenlaatuun, sekä aika vahvasti koiran ja ihmisen väliseen suhteeseen. Mitä tällaisista lenkeistä jää käteen? Jos vielä kaupan päälle mennään huonolla alustalla, väärällä askelluksella ja ehkä epämukavilla vermeillä, ei lenkkeily enää täytä mitenkään päin sitä tarkoitusta mikä sillä pitäisi olla.

Pysähdy hetkeksi miettimään. Millainen olisi teille hyvä arkilenkki?

1. Mieti, millaisessa ympäristössä teidän olisi hyvä lenkkeillä. Missä on stressitöntä ja rennointa? Missä on tilaa haistella, juosta vapaana tai liinassa? Missä on sellainen alusta, jossa on hyvä liikkua, teidän kummankin?

2. Miten koirasi liikkuu? Ravaako se hyvällä pitkällä askeleella? Menettekö sinun, vai koiran nopeuden mukaan? Kuinka paljon koira kulkee vapaana, voisiko sitä aikaa lisätä?

3. Mieti myös tämänhetkiset lenkkivälineet. Ovatko ne todella koiralle mukavat? Entä sinulle? Onhan hihna riittävän pitkä, jotta koiralla on tilaa kulkea? Myös pieni koira tarvitsee tilaa!

4. Mieti, mikä on tällä hetkellä yleisfiilis lenkkeilystä. Tuleeko hyvä olo, miltä näyttää koira? Onko lenkki inspiroiva ja voimaa antava, vai häviääkö siellä kaikki into ja motivaatio? Jos lenkki stressaa, mieti mitä voit muuttaa! Aloita ohitustreenit, yleinen stressinlasku elämässä, vaihda lenkkimaastoja.

Puudelit puskassa. Niin pienten, kuin suurtenkin kuuluu

saada mönkiä metikössä. Hävisi sitten mustikanvarpuihin

tai ei :). Kuva: Sari Mäkinen

Kun koira liikkuu oikein, sillä on yksi kohta hyvinvointipaketista kunnossa. Se kuluttaa saamansa energian, se on hyvässä fyysisessä kunnossa ja voi siltä osin hyvin. Se saa lenkeillä liikkumisen ohella paljon nenätyötä, mikä väsyttää jo itsessään mieltä, sekä todennäköisesti muuta pientä puuhailua kaivaen ja tutkien. Muista lenkeillä ymmärrys koiraa kohtaan ja ystävällisyys, sekä reilu palkkaus, siitä saat vastapalkaksi yhteistyöhaluisen ja kontaktia itsekin ottavan koiran.

Summa summarum. Kyllä asfaltilla saa välillä kävellä. Joskus. Kaupunkinlenkitkin ovat hyviä häiriöharjoittelupaikkoja. Mutta pidä huoli, että pääsääntöisesti lenkkialustanne ei ole asfaltti. Aina jos voit valita pehmeän alustan ja asfaltin välillä, valitse se pehmeä. Aina, jos voit mennä metsään, mene. Aina, jos voit pitää vapaana koiraa, pidä. Hyvistä lenkkivälineistä älä tingi. Koskaan, ever. Jos ne nyt ovat huonot, hommaa uudet :). Jos lenkit ovat kauhen stressaavia, tunnista se, hyväksy se, ja tee asialle jotain heti kun voit. Hae apua stressitilan laskuun, treenaa. Ja muista lenkkeillä siellä missä kaikilla mieli lepää :).

Kuva: Eija Roustio

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla